Politiikka

Suomalainen avoimuus ja neuvostoperint�

Tue, 24 Aug 2010 10:27:00 GMT

Tiedote 22.08.2010, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net

Linkit ja PowerPoint-osoite
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1944&author=61
SUOMALAINEN AVOIMUUS JA NEUVOSTOPERINTÖ

- Vaikeneminen on vallankäytön väline
- Neuvostoperinnön aiheet
- Poliittinen liturgia ja neuvostopropaganda
- Konsensuksen pakollinen saavuttaminen
- Propagandan ja finnfobian konsensus
- Liturgia sekoittaa totuuden
- Venäjä-käsitystä pitää kuorruttaa
- Luottamus kaiken yhteistyön kulmakivi
- Pehmeys on ”lupa” alistaa
- Miksi Venäjä ei reagoi hyvillä asioilla?
- Kunnioitus ei synny käskemällä
- Muutos avoimuuteen pelottaa venäläisiä
- Suomalaiset reagoivat avoimuuteen pelolla
- Katainen puolustaa oikeusvaltiota
- Onko itsenäisyyden hinta unohdettu?
- Perustuslain vastainen sotasyyllisyys on purettava
- Karjalan palautusselvitys käynnistettävä
- Rähinöinti on väärä strategia, win-win rakentaa

Alustukseen liittyvät kalvot pdf-formaatissa:
http://prokarelia.net/images/khi_210810.pdf

Alustus PowerPoint-esityksenä (13.7 MB):
http://prokarelia.net/images/khi_210810.ppt

Vaikeneminen on vallankäytön väline

Vaatimus avoimuudesta ja oikeudesta sanoa mielipiteensä on hyvin ajankohtainen asia. Vaikenemisen vaatimus tietyissä asioissa elää yhä voimakkaana erityisesti poliittisissa piireissä. Tässä yhteenvedossa käsittelen lähinnä suomalaista avoimuutta ja yhä elävää neuvostoperintöä.

Vaikeneminen on voimakas vallankäytön väline, jota erityisesti poliitikkojen ja viranomaisten toiminnassa on vahvasti käytetty hyväksi. Kun johto ei halua jotain asiaa käsitellä, siitä vaietaan. Muiden on vaikea viedä asiaa eteenpäin, koska siihen liittyvä relevantti tieto on vain johdolla.

Tuorein keskustelufarssi on syntynyt kokoomuksen ulkopoliittisen johtotroikan Venäjä-lausumista. Ei niihin liity mitään asiallista yllätyksellisyyttä tai erityisyyttä, mutta jo jonkinlainen kriittinen Venäjä-ilmaus riittää, jotta asiaa voidaan käyttää poliittisena lyömäaseena.

Neuvostoperinnön aiheet

Suomessa on perinteisesti vaiettavia aiheita. Niistä arviolta 80 % (edjucated guess) liittyy jotenkin Suomen ja Neuvostoliiton/Venäjän välisiin suhteisiin. Aihealue on yhä niin arka, että kun puolustusministeri sanoo kolme kertaa sanan Venäjä ja puhuu haasteesta, syntyy hurja hulabaloo Venäjästä uhkana.

Tyypillisimmät neuvostoperinnön aiheet ovat sotaan syyllisyys, sotasyyllisyys, Karjalan, Petsamon ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautus, Neuvostoliiton ja Venäjän painostus, KGB- ja Stasi-vakoilu ja Nord Stream –kaasuputken valvonnan turvallisuusuhat.

Näiden lisäksi on joukko kotoisia aiheita, kuten pankkikriisin todelliset syylliset ja väärien tuomioiden purkaminen, puolueiden rahoitus, vanhusten ja lasten pahoinvointi sekä lukuisat muut aiheet, joista vallankäyttäjät eivät halua puhua. Suurin kokonaisuus syntyy kuitenkin viime sotien seurauksista ja suhteesta Neuvostoliittoon ja Venäjään.

Poliittinen liturgia ja neuvostopropaganda

Vaikenemisen ohella on synnytetty poliittinen liturgia, jolla ei totuuden kanssa tarvitse olla mitään tekemistä. Se on johdon hyväksymä puhumisen muoto. Liturgia perustuu usein vanhaan neuvostopropagandaan ja pitää sitä totuutena. Se ei ole tärkeää, uskooko joku propagandistista liturgiaa oikeaksi vai ei. Tärkeintä on esittää uskovansa sen olevan totuus.

Mitä liturgisella puheella todella tarkoitetaan, on yleensä päinvastaista, mitä sanotaan. Mitä sillä on pitemmällä tähtäyksellä saavutettu, onkin tarpeen kriittisesti arvioida. Vanhemmat sukupolvet usein tiesivät, mikä oli totta, mutta ajan kuluessa käsitteet ja ymmärrys ovat hämärtyneet.

Poliittiseen liturgiaan ja vaikenemiseen liittyy kanonisointi. Johto päättää sulkea tietyt asiat pois keskustelusta, ulkopuolisille ei asiasta anneta tietoa ja liturgian ulkopuolista retoriikkaa käyttäviä rangaistaan.

Konsensuksen pakollinen saavuttaminen

Samaan vallankäytön sarjaan kuuluu konsensus, yksimielisyyden pakollinen saavuttaminen mielipiteissä. Konsensuksen hyvyys toimintastrategisena vaatimuksena on useimmiten järjetön. Tulos on todennäköisesti päättävän joukon keskimääräisenkin älykkyyden ja osaamisen alapuolella.

Opiskelija Pekka Virkki on kiinnittänyt huomiota US-blogissaan konsensukseen ja ilmaisuvapauteen. Hän sanoo, että ensin etsitään konsensus ja sen pohjalta yksittäiset poliitikot valmistelevat esityksensä. Tällöin ei voida tarttua itse asiaan lainkaan, askarrellaan toisarvoisten tekijöiden kanssa.

Terveessä demokratiassa ensin kerätään paljon tietoa ja mielipiteitä. Sitten niitä ryhdytään arvottamaan ja katsomaan, millaiset argumentit ja vaikutukset kullakin asialla on. Vasta parhaista moduuleista koostetaan kokonaisuus. Kokonaisuutta vuorostaan tarkastellaan kriittisesti tavoitteiden pohjalta.

Propagandan ja finnfobian konsensus

Voimme puhua erikoisesta kombinaatiosta: neuvostopropagandan ja suomettumisen liittoumasta. Tai neuvostopropagandan ja finnofobian konsensuksesta. Neuvostoliitto käytti koko elinaikanaan täysin suvereenisti ja pidättelemättä vahvaa propagandaa, jolla se kuorrutti omaa toimintaansa.

Ottaen huomioon Neuvostoliiton vahvan imperialistisen ja totalitaristisen luonteen, tämä voidaan ymmärtää, vaikka sitä ei hyväksyttäisikään. Näyttää siltä, että Venäjän nykyinen johto tukee tämän propagandan jatkamista.

Miten suomalaiset lankesivat mieslukuisesti tähän propagandistiseen ansaan? Selitys siihen on yksinkertainen. Suomalaiset suomettuivat. Poliitikot ja media suomettuivat nopeimmin ja pahimmin ja kansa seurasi uskollisesti johtajiaan.

Liturgia sekoittaa totuuden

Suomettunut suomalainen ei välttämättä alun perin uskonut propagandan sisältöä, mutta vaikenemisen vaatimuksen mukana syntyi omalaatuinen konsensus, jossa uskoteltiin asioitten olevan siten kuin sanottiin. Myöhemmät sukupolvet eivät enää osanneetkaan erottaa totuutta ja liturgiaa toisistaan.

Nykyään voidaan puhua finnofibiasta, joka on suomettumisen jalostunut jatkotuote. Finnofobia on tehokkaan propagandan vaikutuksesta suomalaisten tuntema pelko ajaa omia oikeuksiaan ja laillisia etujaan, tarve mitätöidä omat saavutukset ja tarve tuntea syyllisyyttä niistäkin väitetyistä rikoksista, joita Suomi tai suomalaiset eivät ole tehneet.

Suomettumisen ajalta on peräisin poliittinen hokema siitä, että Venäjä on Suomen paras ystävä ja suhteet ovat paremmat kuin koskaan ennen. Venäläisestä näkökulmasta tämä on varmastikin totta. Riippumatta historiasta suomalaiset ovat olleet myöntyvä ja itsensä kieltävä naapuri, joka yrittää haudata historian syvälle suohon, ettei vain ärsyttäisi isoa naapuria.

Venäjä-käsitystä pitää kuorruttaa

Mikä on suomalaisten kokemus Neuvostoliitosta ja Venäjästä? Venäjä on noin 700 vuotta uhannut Suomea ja valloittanut tai yrittänyt valloittaa sen lukemattomat kerrat. Viime sodista aiheutui valtaisa etninen puhdistus, kun lähes 500 000 suomalaista joutui pakenemaan henkensä edestä Tynkä-Suomeen.

Suomi pakotettiin ottamaan syyllisyys kontolleen. Olemme siten sotaan syyllisiä Pariisin rauhansopimuksen mukaan. Suomella maksatettiin valtaisat sotakorvaukset, jotka nykyisen yhteiskunnan rasitteena olisivat vajaa 60 mrd. euroa. Meiltä vietiin 45 000 km2 alue. Painostus jatkui sotien jälkeenkin.

Kaiken tämän jälkeen Venäjä on paras ystävämme ja suhteemme on loistava. Suoma-laiset eivät kuitenkaan saa tuoda totuutta esille. Miksi emme saa ilmoittaa, että olimme sotiin syytön, haluamme sotakorvaukset takaisin ja haluamme meiltä ryöstetyt alueet takaisin?

Luottamus kaiken yhteistyön kulmakivi

Kaiken inhimillisen yhteistoiminnan peruskivi on luottamus. Kun se häviää, yhteistyö on koko aika varmistelujen varassa ja epäluulo vallitsee. On turha näytellä luottavaista, kun luottamusta ei ole.

Luottamuksen voi palauttaa vain se osapuoli, joka sen on rikkonut. Ei auta, vaikka Suomi kuinka toistelisi ystävyyttä ja tyytyväisyyttä nykytilaan. Se on valheellinen tila, eikä perustu todellisuuteen.

Venäläiset itse tietävät tämän erittäin hyvin. He kuitenkin osaavat ajaa omia perusteettomia etujaan tarvittaessa toisten legaalien oikeuksien kustannuksella. Suomalaiset eivät osaa ajaa edes omia oikeuksiaan. Sellainen suhde ei ole tasapuolinen tai tasa-arvoinen.

Pehmeys on ”lupa” alistaa

Suomalainen ja eurooppalainen tapa kohdata toinen ihminen on olla hänelle ystävällinen, antaa lahjoja ja myötäillä keskustelussa. Venäläinen kokee tämän alistumisena ja lupana käyttää tällaista tahoa hyväksi. Toisen kohteliaisuus ei ole vahvuutta, vaan heikkoutta.

Miten venäläiset reagoivat kokoomustrion kommentteihin? Selvästikään välittämättä esityksen kokonaisuudesta he näyttivät suuruusuhoaan: ”Venäjä on turvallisuusneuvoston jäsen, ydinasevalta, toimii talousmahtien joukossa G-8:ssa ja muissa järjes-töissä …”. Joten Venäjä on suurvalta ja sitä pitää kunnioittaa.

Osoittaako se, että Venäjä on suurvalta? Ei varmastikaan, mutta se osoittaa läntisestä näkökulmasta, että kyseessä on imperialistista ja totalitaristista hegemoniaa yhä hakeva valtio kaikkine valtavine ongelmineen.

Miksi Venäjä ei reagoi hyvillä asioilla?

Miksi Venäjä ei reagoinut korostamalla sitä suurta kunnioitusta, mitä maassa kohdistetaan ihmisoikeuksien toteuttamiseksi, naapurimaiden huomioon ottamiseksi, oman korruption poistamiseksi, omien suunnattomien kansallisten ongelmien poistamiseksi, kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseksi tai demokratian toteuttamiseksi?

Miksi korostus liittyi väkivaltaan ja sen käyttöön, kuten satojen vuosien aikana tähänkin saakka? Venäjä on suurvalta 17 milj. km2:ään, ydinaseillaan ja raaka-aineillaan. Taloudellisesti se on suurikokoinen eurooppalainen valtio. Väestömäärältään noin 10 % Kiinasta. Ongelmiltaan ehkä suurempi kuin mikään muu toimiva valtio.

Venäjä on kehittynyt eräillä aloilla hyvin. Noin 10 % väestöstä voi erinomaisesti, eikä halua muutoksia. Loppuosalla väestöä ei niin suurta merkitystä olekaan. Venäjä reagoi erittäin vahvasti mm. Jäämeren valtaisaan muutokseen ja sen aiheuttamiin mahdollisuuksiin. Suomalaisten reagointi on siihen verrattuna etanan taaksepäin menoa.

Kunnioitus ei synny käskemällä

Venäjä odottaa kunnioitusta, koska se käskee kunnioittamaan itseään. Jos se ei auta, otetaan väkivallalla uhkailu eri muodoissaan käyttöön. Mitä kieltä venäläiset ymmärtävät: leppeää lounaistuulta vai myrskytuulta? Leppeä tuuli tulkitaan heikkoudeksi, joten jämäkämpi keskustelumoodi on tarpeen.

Venäjä ei hyväksy, että suomalaiset keskustelevat positiivisesti Natosta, eikä jätä reagoimatta, jos Suomi liittyy Natoon. Kuitenkin kyse on Suomen turvallisuudesta, eikä Venäjään kohdistuvasta uhkasta.

Eivät suomalaisetkaan ilmoita, että EU ei katso hyvällä silmällä, jos Venäjä yhä on 2001 perustetun Shanghain yhteistyöjärjestön jäsen tai sillä on oman turvallisuutensa perusteella tavoitteena lisätä puolustusbudjettiaan ja uusia armeijaansa.

Muutos avoimuuteen pelottaa venäläisiä

Kunnioitusta, kuten luottamustakaan, ei saavuteta käskemällä, vaan pelkästään luottamusta ja kunnioitusta herättävillä teoilla. Venäjän teot voivat herättää pelkoa, mutta ne eivät herätä kunnioitusta.

Kunnioitusta ei synny sillä, että avoimesti ja tasapuolisesti asioita katsovia ihmisiä, jotka eivät hyväksy pakkokunnioitusta, nimitellään natseiksi tai fasisteiksi. Ei myöskään sillä, että uhotaan vain suurten oikeuksista. Kansainväliset sopimukset on tehty sekä suurten että pienten noudatettaviksi.

On ymmärrettävää, että Venäjä pyrkii vastustamaan kaikkia muutoksia, jotka toisivat vanhat rikokset korjattaviksi. Muutos on heille pelottava ja hävettävä. Siksi muutosta estetään mahdollisuuksien mukaan jopa väkivaltaisilla uhkauksilla, jotka tarvittaessa verhotaan diplomaattisin korulausein.

Suomalaiset reagoivat avoimuuteen pelolla

Miten suomalaiset päättäjät suhtautuvat tähän? He kerta toisensa jälkeen lankeavat samaan loukkuun. Jos he tajuavat oman tilansa, eivät he sitä ainakaan kerro. Kun kokoomustrio on nyt ottanut itsenäisen ajattelun ja suomalaisten oikeuksia ajavan sekä aikaisempaa avoimemman tavan esittää asioita, heidät leimataan ja heidät koitetaan vaientaa.

Eräät jopa esittävät rangaistusta, koska he ovat uskaltaneet vaarantaa suomalaisia työpaikkoja kieltäytyessään nöyristelemästä Venäjän edessä. He vain käyttäytyvät, kuten normaalistikin ihmiset keskenään käyttäytyvät. Mikä olisi sopiva rangaistus? On ehdotettu 20 vuotta vankileirien saaristoa. Olisiko se paras muoto, jolla välit ja kunnioitus tulisivat kuntoon?

Katainen puolustaa oikeusvaltiota

Puoluejohtaja Jyrki Katainen ei juuri ole aikaisemmin osoittanut rohkeutta puhua suomalaisten oikeuksista ja kun hänen kanssaan on yrittänyt keskustella vaikkapa Karjalan palautuskysymyksestä, hän on nopeasti vaihtanut maantieteellistä sijaintiaan.

Nyt hän sanoo, että ”Me puolustamme omia arvojamme, omaa oikeusvaltiotamme ja sen mukaisia käytäntöjä, jotka ovat kaikkien demokraattisten oikeusvaltioiden yleisesti hyväksymiä”. Hienosti sanottu. Nyt vain katsotaan, näkyykö tämä ensi vuonna rakennettavassa uudessa hallitusohjelmassa ja toiminnassa vai onko kyse vaalipuheista.

Ulkoministeri Alexander Stubb on ottanut MEP:inä kantaa totalitarismiin ja Karjalan palautuskysymykseen jo vuonna 2004. Tällöin hän ilmoitti, että "ilman muuta kommunismi on vedettävä tuomiolle samoin kuin natsismi tuomittiin". "Tietysti Karjalan palautus pitkällä aikavälillä rauhanomaisin keinoin”.

Onko itsenäisyyden hinta unohdettu?

Kun poliitikko rohkenee puhua, kuten terveesti ajatteleva kansalainen, kiirehditään kysymään, onko hän unohtanut sen valtaisan hinnan, mikä itsenäisyydestä on maksettu. Kysymys osoittaa järkyttävää mielentilaa ja käsityskantaa.

Pitäisikö suomalaisten ikuisesti osoittaa alamaisuutta Venäjälle, koska se haluaa olla suurvalta ja koska jotkut pelkäävät sitä? Miksi emme saisi suhteessamme olla rehellisiä? Suomalaiset sotilaat ja kotirintama eivät taistelleet, jotta tämä maa annettaisiin vapaaehtoisesti vieraitten vaikutusten alaiseksi.

Miten Venäjä voi koskaan oppia rehelliseen asioitten selvittämiseen, jos lähin naapurikansa aina antaa sille täysin vääriä signaaleja? Kun Venäjä tuhosi Tsetsenian ja teki siellä kansanmurhan, suomalaiset olivat hiljaa. Kuin 45 000 km2 omaa aluetta on Venäjän hallussa, suomalaiset ovat hiljaa.

Itsenäisyyden hinta ei ollut nöyristely tai alistuminen, vaan tasa-arvoisuus. Kansainvälisten sopimusten ja lakien edessä suuri ja pieni valtio ovat saman arvoisia. Meidän tehtävämme ei ole nöyristellä, eikä uhota, vaan käyttäytyä asiallisesti normaalien sivistyneiden käytössääntöjen mukaisesti.

Perustuslain vastainen sotasyyllisyys on purettava

Suomi ei ollut sotiin syyllinen. Syyllinen oli Neuvostoliitto. Suomen ei pidä käyttäytyä kuin syyllinen tai syytön syyllinen. Syyttömän tulee toimia siten, että väärä syyllisyys puretaan ja siitä tiedotetaan globaalisti.

Olemmeko oikeusvaltio, kun kahdeksan sodanaikaista johtaa on perustuslain vastaisesti tuomittu sotaan syyllisinä vankeusrangaistuksiin ja samalla koko Suomi on tuomittu? Oikeusvaltio korjaa virheensä, kun se on mahdollista.

Suomen syyllisyys sotiin ei ole myytti, jota ei voida purkaa. Neuvostoliiton Politbyroo ja myöhemmin Jeltsinin hallinto lähettivät viestejä valmiudesta alueneuvotteluihin. Suomalaisen päättäjän syvä pelko esti jopa neuvottelukosketuksen ottamisen. Onko tällainen omien legaalien oikeuksien hylkääminen tervettä ja isänmaallista politiikkaa?

Karjalan palautusselvitys käynnistettävä

Toinen suuri, mutta järjetön asia, on Petsamon, Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten jättäminen vapaaehtoisesti edelleen Venäjän haltuun. Jos Suomi on oikeusvaltio, sen velvollisuus on kansalaisiaan kohtaan ajaa heidän ihmisoikeuksiaan ja koko maan oikeutta ja etua.

Venäläiset eivät koskaan ole kunnioittaneet sellaisia politiikkoja, jotka myyvät oman maansa. He kylläkin käyttävät tällaisia ihmisiä suruttomasti ja täysimääräisesti hyväkseen.

Venäläiset ovat isänmaallisia ihmisiä. Heistä tuskin kukaan voisi edes kuvitella, että maan johto käyttäytyisi samoin kuin suomalaiset kaikkien menetysten jälkeen: ”Meillä ei ole mitään vaatimuksia Venäjää kohtaan, mutta jos Venäjä haluaa keskustella alue-kysymyksistä, olemme valmiit keskustelemaan”.

Rähinöinti on väärä strategia, win-win rakentaa

Vain alisteinen valmius keskustella toisen osapuolen ehdoilla on siten olemassa. Sellaisella asenteella ei koskaan ole saavutettu mitään kunnon tuloksia. Pitäisikö nyt alkaa rähinöidä ja uhkailla Venäjää, että se antaisi Suomelle kuuluvat alueet takaisin, maksaisi sotakorvaukset korkoineen takaisin ja korvaisi alueen 65 vuoden käytön?

Rähinä, väkivallan käyttö, väkivallalla uhkaaminen tai kiristys eivät ole oikeita keinoja saavuttaa arvokkaita tuloksia. Sellaisesta syntyy vain ikuinen koston kierre. Maitten välinen rauha on äärettömän arvokas asia ja mahdollistaa positiivisen kehityksen. Rauhaa ei pidä rikkoa.

Sopuisuus ei kuitenkaan tarkoita alistumista toisen mielivaltaan. Omista legaaleista oikeuksista on pidettävä kiinni ja niitä ajettava asiallisesti, rauhanomaisesti ja aina win-win –pohjalta. Kun molemmat osapuolet voittavat, syntyvät parhaat mahdolliset tulokset. Syntyy pohja yhteistyölle, aidolle rauhalle ja rajojen madaltamiselle.

+

Artikkeli on päätoimittaja Veikko Saksin alustus KHI Forumilla Kasvihuoneilmiössä 21.08.2010.

Subscribe to Politiikka via email by entering your email address below:

Kaikkonen vaatii keskustelua Karjalan palautuksesta

Mon, 19 Jul 2010 12:37:00 GMT

Tiedote 19.07.2010, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net

Linkit ja kaaviot:
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1940&author=10
KAIKKONEN VAATII KESKUSTELUA KARJALAN PALAUTUKSESTA

- Kaikkonen odottaa Suomelta itsetilityst�
- Karjalan palautus vai Karjalan kysymys?
- Maanosto-oikeus my�s suomalaisille
- Ven�l�isoikeudet katkolle Suomessa
- Karjalan palautus selke�sti esill�
- Palautus on Suomen ja Ven�j�n asia
- Palautus my�s j�rjest�jen asia
- Palautuksen kannatus nousussa
- Palautuksen kannatus ylitt�nyt 40 %
- Sotasyyllisyystuomioiden purkamista kannattaa 57 %

Kaikkonen odottaa Suomelta itsetilityst�

Kansanedustaja Antti Kaikkonen vaatii presidentti Tarja Halosta ottamaan Ven�j�n presidentti Dmitri Medvedevin kanssa esille ven�l�isten maanosto-oikeuden. H�n vaatii my�s Suomelta jonkinlaista itsetilityst� sodanj�lkeisest� ajasta ja avointa keskustelua Karjalan palauttamisesta.

Kaikkonen puhui n�ist� asioista 18.07.2010 Heinjoen pit�j�juhlassa Karkkilassa. Puheesta uutisoi ensimm�isen� tiedottaja Lasse Koskinen Lahdesta.

Kaikkosen suku on pakkoluovutetusta Karjalasta. Antti Kaikkosen isois� on l�ht�isin Viipurin l��nin Pyh�j�rvelt�. Heinjoki sijaitsee 40 kilometri� Viipurista it��n. Ennen talvisotaa siell� asui 3 600 henke�.

Karjalan palautus vai Karjalan kysymys?

Kansanedustaja Kaikkonen k�sitteli puheessaan Karjalan palautusta ja ven�l�isten maanosto-oikeutta:

- Suomen olisi hyv� tehd� jonkinlainen itsetilitys sodan j�lkeisest� ajasta. Tilityksess� tulisi k�yd� l�pi Karjalan menetys, siirtolaisten kohtalo ja Suomen suhde Ven�j��n.

- Usein puhutaan vain Karjalan palautuksesta. Mielest�ni on parempi puhua Karjalan kysymyksest�. Se laajentaa perspektiivi�. Se merkitsee kotiseutumatkojen esteiden poistamista ja maanvuokraus- ja maan osto-oikeuden saamista suomalaisille Karjalaan sek� Suomenlahden ulkosaarien ja Laatokan avaamista t�ysmittaiselle matkailulle.

Kaikkonen totesi virolaisten k�yv�n itsetilitykseen liittyv�� keskustelua koko ajan. Suomikaan ei voi lakaista historiaansa maton alle.

Maanosto-oikeus my�s suomalaisille

Kansanedustaja Kaikkonen totesi, ett� ei voi olla niin ett� ven�l�isill� on t�ysimittainen oikeus ostaa maata Suomesta, mutta p�invastoin asia ei toimi.

- Presidentti Tarja Halosen on syyt� ottaa esille ven�l�isten maakauppoihin liittyv�t asiat Ven�j�n presidentti Dmitri Medvedevin Suomen vierailun yhteydess�, vaatii Kaikkonen.

H�n toteaa, ett� nykyisin Suomesta tontin ostaneiden ven�l�isten taustat j��v�t usein h�m�r�n peittoon. Se johtaa erilaisten maksujen laiminly�nteihin ja muihin ongelmiin. Kaikkosen mielest� asia voitaisiin korjata suomalaista asiamiest� k�ytt�en.

- Tilanne on kohtuuton, kun ven�l�iset voivat tulla t�nne ostamaan maata, mutta suomalaisten on l�hes mahdoton ostaa maata Ven�j�lt�.

Ven�l�isoikeudet katkolle Suomessa

Kaikkosen mielest� Suomen on edellytett�v� matkustusturvallisuuden parantamista Ven�j�ll�: - Ellei n�it� asioita ei saada kuntoon, niin ven�l�isten maanomistus Suomessa on syyt� vihelt�� poikki.

H�n toteaa, ett� Suomen on puututtava j�m�k�mmin asioihin. Nykyisell� tavalla ei voida en�� jatkaa.

Karjalan palautus selke�sti esill�

- Karjalan palautus otetaan esiin aika ajoin ja jokainen meist� on sit� tavalla tai toisella pohtinut ja meill� kullakin on siit� mielipide. Toimia vaaditaan niin maamme poliittiselta johdolta kuin Karjalan Liitoltakin.

- P��t�s palautuksesta kuuluu maan ulkopoliittiselle johdolle, mutta j�rjest�jen ja liitojen sanaa on my�s kuultava n�iss� asioissa, toteaa Kaikkonen.

Palautus on Suomen ja Ven�j�n asia

Kansanedustaja Kaikkosen mielest� Karjalan palautus ei ole vain Suomen aloitteen varassa, vaan asia on h�nen mielest��n laajempi kansainv�linen kysymys:

- Asia on valmis liikahtamaan eteenp�in vasta sitten, kun Ven�j� on valmis arvioimaan rajakysymyksi��n uudelleen.

- Pid�n valitettavana sit�, miten aggressiivista Karjalan kysymys on v�lill� Ven�j�n mediassa.

Palautus my�s j�rjest�jen asia

Kaikkosen mielest� kansalaistoiminta Karjalan kysymyksess� on merkitt�v� kansallinen voimavara. Se on osa ulkosuhteiden ja kansallisen historian k�sittely� ja hoitamista. J�rjest�jen pit�� aika ajoin muistuttaa Suomen valtiojohtoa Karjala-kysymyksest�. H�n haluaa asiaan uudenlaista k�sittely� ja visioita.

- Karjalasta pit�� kyet� keskustelemaan ja sen tulisi olla Suomen ja Ven�j�n k�sittelylistalla.
Karjalan kysymys ei ole loppuun k�sitelty, Kaikkonen toteaa.

Tiedottaja Lasse Koskinen kertoo, ett� Aluepalautus ry on tarjonnut ajoittan asiantuntemustaan matkailuesteiden poistamiseen, viisumittomuuskokeiluun, Karjalan kysymykseen ja Tarton rauhan rajojen palautustapoihin.

Palautuksen kannatus nousussa

Karjala-lehti teetti joulukuussa 2007 viimeisimm�n virallisen gallupin Karjalan palautuksesta. Positiivinen suhtautuminen asiaan oli vuodesta 2005 kehittynyt my�nteisesti. Erityisesti oli havaittavissa, ett� palautuksen vastustaminen oli v�hentynyt olennaisesti.

Kyselyn mukaan suoraan palautuskysymykseen vastasi my�nteisesti 38 %. Keskustelun aloittamista Suomen hallituksen ja Ven�j�n hallituksen v�lill� kannatti 47 % ja selke�� poliittisen johdon kannanottoa asiaan halusi 49 % vastanneista.

Per�ti 72 % vastanneista katsoi jo 2007, ett� suomalaiset voivat vapaasti keskustella julkisesti Karjalan palautuksesta.

Palautuksen kannatus ylitt�nyt 40 %

Uusimpien nettigallupien mukaan palautuksen kannatus vaihtelee 50 � 70 % v�lill�. Verrattuna virallisiin gallupeihin nettigallupit antavat yleens� liian positiivisen kuvan. T�m� johtunee siit�, ett� netin gallupeihin vastaavat ihmiset ovat keskim��r�ist� aktiivisempia ja aikaansa seuraavia.

T�m�n hetken arvion Karjalan palautuksen kannatus on ylitt�nyt 40 % rajan selv�sti. Kansanedustaja Risto Kuisma arvioi kannatuksen l�hestyv�n 50 % rajaa.

Sotasyyllisyystuomioiden purkamista kannattaa 57 %

Karjalan palautuksen kanssa mielenkiintoinen on kysymys sotasyyllisten tuomioiden purkamisesta. Loviisan Sanomien 16.10.2009 julkaiseman Taloustutkimus Oy:n tekem�n mielipidetiedustelun mukaan 57 % suomalaisista kannattaa sotasyyllisyystuomioiden purkamista. Miehist� purkamista kannattaa per�ti 68 %.

Vain 18 % ei haluaisi purkaa tuomioita. Siten purkamista kannattaa 3.2 kertaa useampi henkil� kuin perustuslain vastaisten ja Suomen jatkuvaa sotasyyllisyytt� tukevien tuomioiden j�tt�minen ennalleen.

Sotasyyllisyydest�, sotaan syyllisyydest�, evakkojen omistusoikeudesta ja siihen liittyv�st� restituutiosta (ennalleen palauttamisesta) sek� Karjalan palautuskysymyksest� ilmestynee syksyn 2010 aikana merkitt�v�sti uutta tietoa.

Subscribe to Politiikka via email by entering your email address below:

Karjalan Liiton seminaari k�sittelee palautusta 17.06.10

Mon, 14 Jun 2010 11:21:00 GMT

Tiedote 14.06.2010, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net

Linkit ja teksti:
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1937&author=10
KARJALAN LIITON SEMINAARI K�SITTELEE PALAUTUSTA 17.06.10

- Karjalan Liiton seminaari palautusasiasta
- Karjalan kysymys s��nt�jen tarkoituspyk�l�ss�
- Etuj�rjest�toiminta ja Karjalan kysymys
- Karjalan kysymyksen sis�lt�
- Seminaari k�sittelee asiaa eri n�k�kulmista
- Alustajina useita asiantuntijoita
- Seminaarihinta Karjala-kortilla 35 euroa
- Seminaarin j�rjest�minen positiivinen asia
- Karjalan kysymys t�rke� koko Suomelle ja EU:lle

Karjalan Liiton seminaari palautusasiasta

Karjalan kysymys -seminaari on osa Karjalan Liiton 70-vuotisjuhlavuoden ja Karjalaisten laulujuhlien ohjelmavalikoikoimasta.

Karjalan kysymys �k�site on luotu suomettumisen aikana kuvaamaan Karjalan palautuksen k�sittely�, koska ei ole haluttu suoraan ilmaista, ett� puhutaan erityisesti poliitikoille arkaluontoisesta palautusasiasta.

Karjalan Liitto j�rjest�� usean tunnetun asiantuntijan voimin seminaarin, jossa Karjalan kysymyst� tarkastellaan eri n�k�kulmista. Seminaari pidet��n Karjalatalolla 17.06.2010 klo 17 alkaen.

Karjalan kysymys s��nt�jen tarkoituspyk�l�ss�

Karjalan Liiton s��ntojen 2 �:n mukaan liitolla on koettu perinteisesti olevan kaksi toimintakentt��: kulttuuri ja palautus.

Liiton s��nn�iss� kuitenkin asia ilmaistaan laajemmin: �Liiton tarkoituksena on toimia karjalaisten sek� karjalaisuudesta kiinnostuneen v�est�n kulttuuri- ja etuj�rjest�n� sek� toimia luovutetun Karjalan kysymyksen ratkaisemiseksi�.

Tarkoituspyk�l�n tarkempi lukeminen l�yt�� siten liitolle kolme toimintakentt��: kulttuuri, etuj�rjest�toiminta ja Karjalan kysymys. Heti sotien j�lkeen etuj�rjest�toiminta-k�site oli selv�, koska Karjalan noin 420 000 evakkoa tuli asuttaa ja tehd� el�m�n uusi aloittaminen heille mahdolliseksi.

Etuj�rjest�toiminta ja Karjalan kysymys

Etuj�rjest�toiminnan voi t�n� p�iv�n� tulkita tarkoittavan karjalaisten ja muiden pakkoluovutetuilta alueilta siirrettyjen/siirtyneiden ihmisten ihmisoikeuksien palauttamista. Selvimmin t�m� tulee esille YK:n ns. Pinheiron periaatteissa, joiden ydinsis�lt� on selke�: �Jokaisella pakolaisella on oikeus palata kotiinsa ja saada omaisuutensa takaisin�.

T�t� toimintaa mm. The European Union of Exiled and Expelled People eli EUEEP harjoittaa Eurooppa-tasoisesti. Pro Karelia ry on t�ss� toiminnassa j�senen�.

Karjalan Liitto on puheenjohtajansa Markku Laukkasen mukaan usempaan kertaan todennut, ettei liitolla ole esteit� liitty� EUEEP:n toimintaan mukaan, vain aikatekij� on est�nyt asiaan liittyv�t neuvottelut.

Karjalan kysymyksen sis�lt�

Kolmas Karjalan Liiton tarkoituspyk�l�n osa on Karjalan kysymys. Yksinkertaisesti ilmaistuna kyse on Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamiseen t�ht��v�st� toiminnasta. Liitto on t�ss� toiminnassa ollut kymmenisen vuotta verraten n�kym�t�n toimija.

Liiton johto on kuitenkin linjannut asiaa uudelleen ja esimerkiksi vuoden 2009 kes�ll� liiton puheenjohtaja Markku Laukkanen, varapuheenjohtaja Risto Kuisma ja toiminnanjohtaja Satu Hallenberg hyvin selv�sanaisesti ilmaisivat palautuksen kuuluvan liiton kaikkeen toimintaan sen yhten� peruspilarina, kuten liiton s��nt�jen mukaan tilanne onkin.

Pakkoluovutettujen alueitten palautusta kannattavat j�rjest�t, kuten Pro Karelia ry ja Karelia Klubi ry, my�s k�ytt�v�t s��nn�iss��n ilmausta Karjalan kysymys. T�m� johtuu rekisteriviranomaisten finnofobisesta asenteesta, he pelk��v�t edelleen palautus-sanan esiintymist� virallisissa asiakirjoissa.

Seminaari k�sittelee asiaa eri n�k�kulmista

Karjalan kysymys �seminaari k�sittelee siten liiton s��nt�m��r�ist� toimintaa hyvin keskeiselt� osaltaan. Seminaarin ohjelma torstaina 17.06.10 on seuraava:

klo 16.00 Ilmoittautuminen alkaa
klo 17.00 Seminaarin avaus, puheenjohtaja Risto Uimonen
klo 17.15 Karjalasta on kysymys, kansleri Kauko Sipponen
klo 17.45 Karjalan kysymys � Karjalan palautus, Heikki A Reenp��
klo 18.15 Karjala utopiana, FT Outi Fingerroos
Kahvitauko
klo 19.15 Karjalan kysymys, FT Tuomas Forsberg
klo 19.45 Karjala Ven�j�n Federaation n�k�kulmasta
klo 20.15 Karjalan Liitto ja Karjalan kysymys, puheenjohtaja Markku Laukkanen
Keskustelua alustusten pohjalta
klo 21.00 Seminaarin p��t�s, puheenjohtaja Risto Uimonen

Alustajina useita asiantuntijoita

Seminaarin alustajina on mielenkiintoinen joukko Karjalan asiantuntijoita. Alustusotsikoiden pohjalta on vaikea arvioida, k�sittelev�tk� alustajat palautusasiaa monipuolisesti vai ottavatko he laajan n�k�kulman Karjalan kysymykseen sek� kulttuurisena, palautukseen liittyv�n� ett� menetetyn Karjalan muistelukysymyksen�.

Karjalan Liiton, kuten kaikkien ns. palautusj�rjest�jenkin, k�sityksen mukaan Karjalan palautus �k�site pit�� sis�ll��n Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan palauttamisen lis�ksi my�s Petsamon, Kuusamon ja Sallan it�osien sek� er�iden Suomenlahden ulappasaarien palautuksen.

Vain professori Heikki A Reenp��n alustuksen kohdalle on selv�sti merkitty sanat Karjalan palautus. T�m� aihe on nyt eritt�in ajankohtainen, koska J��meren odotettua nopeampi sulaminen muuttaa globaaleja logistisia ja poliittisia ratkaisuja.

T�m�n vuoksi Suomi ja muut Euroopan unionin maat joutuvat pitk�lle Ven�j�st� riippuvaisiksi my�s Aasia-logistiikkansa osalta, ellei Petsamon palautusasiaa pikaisesti ratkaista.

Seminaarihinta Karjala-kortilla 35 euroa

Karjalan Liitto on nettisivujensa mukaan tarkentanut seminaarin hinnoittelua. Seminaarin hinnaksi ilmoitetaan edelleen 75 euroa ja Karjala-kortilla 55 euroa. Hinta sis�lt�� Karjalasta on kysymys �kirjan ja kahvit.

Seminaariin on my�s mahdollista osallistua ostamatta kirjaa, jolloin hinnat ovat 55 euroa ja Karjala-kortilla 35 euroa. T�m� ratkaisu on tarpeen, sill� monilla henkil�ill� jo on ko. kirja, eik� kirjan pakko-ostattaminen ainakaan lis�� osallistusintoa.

Koska t�m� Karjalan kysymys �seminaari on k�yt�nn�ss� ensimm�inen palautukseen liittyv� liiton seminaari vuosikausiin, olisi ollut my�nteist� n�hd�, ettei seminaarihinta muodostaisi mit��n estett� osallistua t�m�n eritt�in kiinnostavan ja ajankohtaisen aiheen selvitt�miseen.

Seminaari pidet��n Karjalatalolla, K�pyl�nkuja 1, Helsinki. Paikka l�ytyy t�m�n Google-kartan avulla.

Seminaarin j�rjest�minen positiivinen asia

Karjalan kysymys �seminaarin j�rjest�mist� voidaan pit�� hyvin positiivisena asiana useistakin syist�. Seminaari viitoittaa liiton tiet� sen s��nt�jen mukaisen toiminnan toteuttamiseksi.

Seminaari rakentaa yhteisty�pohjaa liiton ja ns. palautusj�rjest�jen v�lille. Kyse ei n�iden tahojen osalta ole siten tavoitteisiin liittyvist� eri�vist� n�k�kannoista, vaan paremminkin siit� aktiivisuuden tasosta ja niist� menettelytavoista, joita eri tahoilla halutaan toteuttaa.

Viime vuosikymmenen� karjalainen kulttuuri on saanut kohtuuttoman suuren painoarvon liiton toiminnassa verrattuna etuj�rjest�toimintaan ja Karjalan kysymys �toimintaan.

Yhten� palautuksen esille ottamisen perusteena on se, ett� viimeisen kymmenen vuoden aikana Karjalan palautuksen kannatus on noussut hyvin tasaisesti 5 � 10 % tasolta noin 40 % tasolle. T�m� merkitsee valtakunnan tasolla yli kahta miljoonaa ihmist�.

Karjalan kysymys t�rke� koko Suomelle ja EU:lle

Karjalan palautuskysymys ei siten her�t� kysymyksi� vain Karjala-juurisissa ihmisiss�, koska heit� lasketaan olevan noin miljoona henke�.

Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueittein palautuskysymys koskee koko Suomea, kaikki suomalaisia. Mutta se koskee my�s EU:ta aivan keskeisesti.

Siksi on hyv� kuulla, miten suuri suomalainen kansalaisj�rjest�, Karjalan Liitto, linjaa t�t� koko kansalle eritt�in merkitt�v�� Karjalan kysymyst�.

Lis�tiedot: Karjalan Liitto http://www.karjalanliitto.fi

Subscribe to Politiikka via email by entering your email address below:

Yhdysvallat, Molotov-Ribbentrop -sopimus ja Suomi

Mon, 31 May 2010 12:06:00 GMT

Tiedote 31.05.2010, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net

http://prokarelia.net/fi/index.php?x=artikkeli&article_id=1936&author=10
YHDYSVALLAT, MOLOTOV-RIBBENTROP -SOPIMUS JA SUOMI

- Miksi USA tukee Baltian maita, mutta ei Suomea?
- Molotov-Ribbentrop �sopimus mahdollisti sodan
- Jo Roosevelt tuomitsi M-R -sopimuksen
- Yhdysvaltain k�ytt�ytyminen ristiriitaista
- NL k�ytti Lend-lease �tuen harkintansa mukaan
- USA ehdottoman kielteinen M-R �sopimukselle
- US-kongressi odottaa Ven�j�lt� toimenpiteit�
- Suomi on unohdettu USA:n resoluutioista
- Miksi USA ei tuomitse Suomeen kohdistuneita rikoksia?
- Varooko USA syyllist�m�st� itse��n?
- USA:lla 2004 kiinnostava tulkinta Pariisin sopimuksesta
- Onko vain Suomi sitoutunut ETYK-p��t�slauselmaan?
- Suomi t�ysin passiivinen omassa asiassaan
- On valmistauduttava, jotta mahdollisuus tulee

T�m� artikkeli on julkaistu my�s Karjalan Kuvalehti no 2:ssa.
http://karjalankuvalehti.com

Miksi USA tukee Baltian maita, mutta ei Suomea?

Yhdysvallat ei II maailmansodassa julistanut sotaa Suomelle, vaikka sen liittolaismaat Yhdistyneet Kuningaskunnat (Iso-Britania), Sosialistinen Neuvostotasavaltain Liitto, Australia, Etel�-Afrikan Unioni, Intia, Kanada, Tsekkoslovia, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta, Uusi-Seelanti ja Valko-Ven�j�n Sosialistinen Neuvostotasavalta sen tekiv�t.

Usein her�� kysymys, miksi Yhdysvallat ei avoimesti tue Suomea Karjalan palautuskysymyksess�, vaikka mailla oli ja on edelleen hyv�t suhteet, eiv�tk� ne olleet sodassa kesken��n. Vastaavasti voidaan kysy�, miksi Yhdysvaltain pit�isi tukea Suomea palautuskysymyksess�.

Yhdysvallat on vahvasti tukenut Baltian maita; Viroa, Latviaa ja Liettuaa niiden uudelleen itsen�istymispyrkimyksiss� ja selvi�misess�. Mist� t�m� ero johtuu?

Molotov-Ribbentrop �sopimus mahdollisti sodan

Viron, aivan samoin kuin Suomenkin osalta, on l�hdett�v� perusteista. Keskeinen peruste ja l�ht�kohta II maailmansodan k�ynnist�miseksi oli Neuvostoliiton ja Saksan 23.08.1939 allekirjoittama Molotov-Ribbentrop �sopimus.

T�m�n sopimuksen salaisessa lis�p�yt�kirjassa n�m� kaksi maata yksinkertaisesti jakoivat Euroopan etupiireihins�.

Lis�p�yt�kirjassa asia ilmaistaan selke�sti: �1. Alueellis-poliittisen uudelleenj�rjestelyn sattuessa Baltian maihin (Suomi, Viro, Latvia, Liettua) kuuluvilla alueilla muodostaa Liettuan pohjoisraja silloin Saksan ja SNTL:n etupiirien rajan. Samalla tunnustetaan molemmin puolin Liettuan intressi Vilnan alueeseen.�

Salainen p�yt�kirja lukee Suomen yhdeksi Baltian maista. Ehk� l�ht�kohtana oli ajatus, ett� Suomi suhteellisen pienen� It�meren rantavaltiona on v�h�merkityksellinen osa sit� poliittista kahmintapeli�, mit� suuret valtiot k�viv�t kesken��n.

Jo Roosevelt tuomitsi M-R -sopimuksen

Eri vaiheitten j�lkeen Baltian maat joutuivat Neuvostoliiton etupiiriin. Etupiiri-k�sitteen sis�lt� tuli yksiselitteisesti n�kyville, kun Neuvostoliitto hy�kk�si Suomeen sek� miehitti Viron, Latvian ja Liettuan. Etupiirisopimus oli keskin�inen lupa hy�k�t�, tuhota, miehitt�� ja alistaa.

Yhdysvaltain suhtautuminen Molotov-Ribbentrop �sopimukseen on keskeisen tekij� selvitett�ess� sen suhtautumista Baltian maiden ja Suomen nykyisiin rajoihin ja poliittiseen vapauteen. Olihan kyseinen sopimus sodan aloittamisen ja jatkotapahtumien kannalta perustavaa laatua olevasta asiakirjasta.

Yhdysvallat on systemaattisesti lukuisissa eri yhteyksiss� tuonut yksiselitteisesti esille, ettei se ole tunnustanut tai tunnusta Molotov-Ribbentrop �sopimuksen pohjalta syntyneit� rajoja. Jo presidentti Franklin D Roosevelt tuomitsi Neuvostoliiton hy�kk�ystoimet eritt�in selke�sti.

Yhdysvaltain k�ytt�ytyminen ristiriitaista

Yhdysvaltain k�ytt�ytyminen on kuitenkin ollut sangen ristiriitaista sek� sotien aikana ett� sen j�lkeen. Toisaalta Yhdysvallat oli tukemassa Kansainliitossa Neuvostoliiton erottamista liiton j�senyydest� sen hy�k�tty� itsen�iseen ja rauhanomaiseen Suomeen 30.11.1939.

Kuitenkin jo 11.03.1941 Yhdysvaltain Kongressi hyv�ksyi Lend-lease �ohjelman, joka antoi Rooseveltille l�hes rajoittamattomat valtuudet l�hett�� sota- ja elintarvikkeita sotaponnisteluja varten Eurooppaan.

Neuvostoliitto sai t�st� Lend-lease �avusta Englannin j�lkeen kaikkein suurimman osuuden. Kun professori Antti Saarialhon Lend-lease -selvityksess� laskee Neuvostoliiton saaman avun vuosina 1941-45 nykyisen Suomen rasitteeksi kansantuotteen pohjalta, vastaisi se nyt noin 2 200 mrd. dollarin m��r��. Summa on kokoluokkana samaa tasoa kuin nykyisen Ven�j�n virallinen bruttokansantuote.

NL k�ytti Lend-lease �tuen harkintansa mukaan

Yhdysvaltain tavoitteena oli Neuvostoliiton ja muiden liittolaistensa rahoittamisen kautta tukea Saksan tuhoamista osallistumatta itse sotatoimiin. Syv� ristiriita syntyi siit�, ett� Neuvostoliitto k�ytti t�ysin oman harkintansa mukaan aseita ja materiaaleja my�s Suomea ja muita maita kuin Saksaa vastaan.

Noin 3.5 miljoonan kansalaisen Suomea vastaan ei siten ollut vain yksi 21 milj. km2 suuruinen mammutti maailman suurimpine armeijoineen, vaan my�s toinen maailman suurvalta Yhdysvallat ja kolmas suurvalta eli brittil�inen imperiumi.

Voidaan hyvin kysy�, mit� kunniaa n�m� maat olisivat voineet tuntea tuhoamalla pienen, itsen�isen maan? Suomi kuitenkin ihmeellisesti taistellen s�ilytti itsen�isyytens�.

USA ehdottoman kielteinen M-R -sopimukselle

Yhdysvaltain asenne Molotov-Ribbentrop �sopimukseen on ollut jyrk�n kielteinen, mik� n�kyy hyvin Senaatin ja Kongressin resoluutioista (p��t�slauselmista). Yhdysvallat ei ole sen mukaan tunnustanut, eik� tunnusta nykyisi� rajoja. Muutama viime vuosikymmenien esimerkki valaisee asiaa.

USA:n Senaatti ilmaisi resoluutiossaan 10.10.1998 seuraavaa: �... tuomiten 23. elokuuta 1939 tehdyn natsi-neuvosto �hy�kk��m�tt�myys-sopimuksen, � Yhdysvallat ei ole koskaan tunnustanut t�t� laitonta ja v�kivaltaista miehityst� � �.

Senaatin resoluutio 14.06.2000 k�sittelee vuoden 1940 tapahtumia: �� Kun miehityksen johdosta Yhdysvallat esitti, ett� Baltian alueen hankkiminen v�kivalloin ei ollut sallittua kansainv�lisen lain mukaan ja kielt�ytyi tunnustamasta Neuvostoliiton suvereniteettia n�ihin maihin;�

�� Kun taas 15. hein�kuuta 1940 presidentti Franklin D Roosevelt antoi t�yt�nt��npanom��r�yksen No. 8484, joka j��dytti Baltian varat Yhdysvalloissa est��kseen niit� joutumasta Neuvostoliiton k�siin; Kun puolestaan 23. hein�kuuta 1940 v�liaikainen ulkoministeri Sumner Welles antoi ensimm�isen julkisen lausunnon Neuvostoliiton suorittaman Baltian maiden haltuunoton ei-tunnustamisesta, tuomiten toimenpiteen mit� vahvimmin k�sittein; ��

US-kongressi odottaa Ven�j�lt� toimenpiteit�

Senaatissa tuotiin 02.08.1989 esille mm. seuraavia vahvoja ilmaisuja: �Kun salainen lis�protokolla allekirjoitettiin syyskuun 23. p�iv� 1939, mink� pohjalta Natsi-Saksa luovutti Liettuan Neuvostoliitolle ja tammikuun 10. p�iv� 1941 Neuvostoliitto maksoi Natsi-Saksalle 7 500 000 kultadollaria Liettuan lis�osasta; Kun Neuvostoarmeija tunkeutui Liettuaan kes�kuun 15, 1940 sek� Latviaan ett� Viroon kes�kuun 17, 1940; ...�

Resoluutio jatkuu: �Kun natsi-neuvosto �sopimuksen olemassaolo on lopullisesti tulossa valoon Neuvostoliitossa, sen laittomat seuraukset pysyv�t korjaamatta ja loukkaavat Baltian valtioiden oikeutta harjoittaa niiden t�ytt� suvereniteettia, mik� on taattu Helsingin sopimuksessa ja muissa kansainv�lisiss� sopimuksissa".

Resoluutiossaan 23.06.2006 Senaatti totesi: �Kongressin tarkoitus on, ett� Ven�j�n federaation hallituksen pit�isi tehd� selv� ja yksiselitteinen my�nnytys ja laittoman miehityksen ja anneksoinnin tuomitseminen siit�, mink� Neuvostoliitto teki vuodesta 1940 vuoteen 1991 Baltian maille Virolle, Latvialle ja Liettualle, mink� [my�nnytyksen] seurauksena tulee olemaan hyv�n tahdon huomattava lis��ntyminen uhreina olleissa ihmisiss� ja mik� kehitt�� alueellista tasapainoa�.

Suomi on unohdettu USA:n resoluutioista

Yhdysvaltain kannan on tuonut selv�sti esiin ulkoministeri James Baker Moskovassa 1991. Vastapainoksi Ven�j�n presidentti Boris Jeltsin ja presidentti Vladimir Putin ovat omina presidenttiaikoinaan yksiselitteisesti tuominneet Molotov-Ribbentrop �sopimuksen.

Senaattori Hillary Rodham Clinton todisti Senaatissa 16.07.2002: �Omaisuuden korvaaminen Keski- ja It�-Euroopassa � Omaisuuden korvaaminen amerikkalaisille kantajille jatkuu ongelmakysymyksen�, joka It�- ja Keski-Euroopan hallitusten ja kansalaisten tulee ottaa vakavasti.�

Eih�n omaisuuden korvaamiseen tarvitsisi kiinnitt�� huomiota, jos sen nykyinen omistussuhde ja �perusta olisi riidaton.

Kun Senaatin resoluutioita tutkii II maailmansodan alkuvaiheista l�htien, niiss� ilmeisesti Molotov-Ribbentrop �sopimuksen tuomitsemisen yhteydess� sana Finland mainitaan vain yhden ainoan kerran � samalla tavoin suluissa kuin alkuper�isess�kin salaisessa protokollassa. Sen sijaan Viro, Latvia ja Liettua mainitaan my�s nimelt� useissa tapauksissa.

Miksi USA ei tuomitse Suomeen kohdistuneita rikoksia?

Molotov-Ribbentrop �sopimuksen pohjalta Neuvostoliitto hy�kk�si Suomeen, ry�sti Suomelta alueita ja maksatti oman hy�kk�yksens� seuraukset Suomella. Neuvostoliitto �laillisti� Suomeen kohdistuneet v�kivallanteot Pariisin rauhansopimuksessa 1947.

Miksi Yhdysvallat ei yht� yksiselitteisesti tuomitse Neuvostoliiton toimia Suomen osalta kuin se tekee Baltian maiden osalta? Miksi Yhdysvallat ei vaadi, ett� Ven�j�n on poistuttava Suomen alueelta ja maksettava takaisin Suomen maksamat sotakorvaukset ja sodan taloudellinen rasite?

Kyse ei ole Suomelle v�h�isist� summista. Pelk�st��n sotakorvaukset ovat nykyisen Suomen rasitteeksi laskettuina 50 � 60 mrd. euroa. Muuttamalla asiaa tutkineen professori Ilkka Nummelan laskelmat nykyisen Suomen rasitteeksi, sotien taloudellinen rasite oli kaikkiaan l�hes 500 mrd. euroa. Henkisi� ja ihmishenkiin liittyvi� menetyksi� on mahdotonta edes arvioida.

Varooko USA syyllist�m�st� itse��n?

Ehk� yksi syy USA:n reagoimatomuuteen on ollut se, ettei Neuvostoliitto kyennyt valloittamaan pient� Suomea, joten maailmanvallan mittakaavassa 45 000 km2 menetys oli lopulta sangen pieni. Suomen mittakaavassa kyseess� olivat elint�rke�t Suomen osat ja noin 12 % j�ljelle j��neest� pinta-alasta.

Vahvemmaksi syyksi voidaan kuitenkin arvioida syyllisyyskysymys. Jos Yhdysvallat nyt vaatisi kaikkien Molotov-Ribbentrop �sopimuksen aiheuttamien menetysten korvaamista ja korjaamista, sen olisi itsekin tunnustettava osallisuutensa ja syyllisyytens� tapahtumiin.

USA:lla 2004 kiinnostava tulkinta Pariisin sopimuksesta

Lieneek� n�ill� ajatelmilla ollut osuutta asiaan, kun Yhdysvaltain Ulkoministeri�n nettisivuilla vuonna 2004 yksiselitteisesti julistettiin: �Vuonna 1947 ja 1948 allekirjoitetut sopimukset Neuvostoliiton kanssa mukaan lukien Suomen velvoitteet ja rajoitukset SNTL:n suhteen yht� hyvin kuin Suomen alueelliset my�nnytykset; molemmat on kumottu 1991 alkaen Suomen toimesta Neuvostoliiton hajoamisen vuoksi�.

Jos t�m� ilmoitus olisi pantu toimeen, se olisi tarkoittanut Pariisin rauhansopimuksen purkamista ja pakkoluovutettujen alueitten palauttamista yksipuolisesti Suomen toimesta.

N�in ei kuitenkaan tapahtunut. Ja verraten pian USA:n Ulkoministeri�n nettisivujen teksti muutettiin paljon varovaisemmaksi ja l�hemm�ksi virallisen Suomen toteuttamaa linjaa.

Onko vain Suomi sitoutunut ETYK-p��t�slauselmaan?

Valtiosihteeri Jukka Valtasaari totesi Karjalan Liiton seminaarissa 19.05.1998: �Suomen ja Ven�j�n raja on vahvistettu kansainv�lisoikeudellisesti vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksessa ja ETYK:n p��t�sasiakirjassa sek� Suomen ja Ven�j�n suhteiden perussopimuksessa vuodelta 1992 hyv�n naapuruuden ja yhteisty�n rajana ETYK:n p��t�slauselman mukaisesti�.

�T�m� tarkoittaa, ett� Suomi on sitoutunut rajojen loukkaamattomuuteen. P��t�sasiakirjan mukaan rajoja voidaan muuttaa vain rauhanomaisin keinoin ja sopimusteitse. T�m� edellytt��, ett� molemmat osapuolet ovat kiinnostuneet muuttamaan vallitsevaa olotilaa, mit� kiinnostusta Ven�j�ll� ei t�ll� hetkell� ole.�

Lausuman sanamuoto on sik�li h�mment�v�, ett� siin� korostetaan vain Suomen sitoutumista rajojen loukkaamattomuuteen. Yleens�h�n sopimus koskee molempia osapuolia. Lause kuvastaa hyvin Suomen itse itsens� alistavaa asemaa.

Suomi t�ysin passiivinen omassa asiassaan

Valtasaaren tekstist� tulee selv�sti esille yksi syy siihen, miksi Yhdysvallat tai mik��n kansainv�linen yhteis� ei tue Molotov-Ribbentrop �sopimuksen seurausten purkamista Suomen osalta, kuten ne ovat tukeneet vastaavaa Baltian maiden osalta.

P��syyn� on Suomen oma passiivisuus. Virallinen Suomi on kuin uppotukki, joka ei itse liikahda mihink��n t�ss� asiassa, vaan odottaa Ven�j�n suosionosoitusta ja kiinnostusta. T�llainen olotila on uhriksi joutuneen valtion osalta hyvin arveluttava ja tuottaa varman negatiivisen tuloksen. Kun mit��n ei tehd�, mit��n ei saavuteta.

Virallinen Suomi siten haluaa pysy� uhrina ja sodan h�vi�j�n� ja menett�j�n�. T�llaista vastaavaa tilannetta olisi t�ysin mahdotonta edes kuvitella tapahtuvan Ven�j�ll�. Suomessa se n�ytt�� onnistuvan jopa kiitett�v�sti, mit� mm. sotasyyllisyyden v��r� yll�pit�minen yh� osoittaa.

On valmistauduttava, jotta mahdollisuus tulee

Presidentti Martti Ahtisaari totesi ETYK:n Helsingin p��t�sasiakirjan allekirjoittamisen 20-vuotisjuhlassa 01.08.1995 mm. seuraavaa:

�ETY-prosessi n�htiin laajasti rauhansopimuksen korvikkeena ja vakauden varmistajana. Toisaalta Helsingin p��t�sasiakirjassa hyv�ksyttiin yhteiset periaatteet valtioiden v�liselle k�ytt�ytymiselle ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Pitemm�ll� aikav�lill� ETY-prosessi loi edellytyksi� syv�lliselle muutokselle Euroopassa.�

Suomalaisten evakkojen ihmisoikeudet ovat yh� toteutumatta. Eiv�tk� pelk�st��n evakkojen, vaan kaikkien Suomen kansalaisten. Muutosta ei ole viel� tapahtunut, mutta muutos tapahtuu.

Abraham Lincoln on ilmaissut totuuden, joka osoittaa, ettei toivottomalla odottamisella saada mit��n tuloksia aikaiseksi: �Min� valmistaudun ja yhten� p�iv�n� mahdollisuuteni tulee�. Mik� on suomalaisten p��tt�jien vastuu t�m�n p�iv�n positiivisten edellytysten luomisessa, jotta muutos voi tapahtua?

Subscribe to Politiikka via email by entering your email address below:

Karjalan Kuvalehti 2 julkaistaan 23.05.2010

Wed, 19 May 2010 09:10:00 GMT

Karjalan Kuvalehti - Kauniin Karjalan puolesta