ProKarelia
Tiedote: 14.12.2006, julkaisuvapaa
ProKarelia
toimitus@prokarelia.net
SOTASYYLLISYYSTUOMION PURKAMINEN
SOTASYYLLISYYS KORKEIMPAAN OIKEUTEEN
Ns. sotasyyllisten tuomitseminen oli yksi viime sotien jälkiseurauksista. Tuomioita ja niiden perusteita on tutkittu perusteellisesti. Viimeisin mittava selvitys on dosentti Hannu Rautkallion julkaisema 681-sivuinen dokumenttikokoelma Sotasyyllisyyden asiakirjat.
Viimeistään nämä asiakirjat selkeästi tuovat esille sen, etteivät tuomitut olleet sotasyyllisiä, vaan juuri niitä miehiä, jotka toiminnallaan pelastivat Suomen itsenäisyyden. Palkkioksi työstään he saivat eri pituisia vankeusrangaistuksia ja koko Suomi syyllisyyden häpeän.
Suomen nykyiselle valtionjohdolle on häpeäksi, ettei se ole ryhtynyt toimiin väärien tuomioiden purkamiseksi. Ainakaan Suomen etua ei palvele se, että sodanaikaisesta syyttömästä presidentistä alkaen vastuullisissa asemissa olevia henkilöitä on tuomittu perustuslain vastaisessa suomalaisessa oikeusistuimessa käyttäen perustuslain vastaista taannehtivaa lakia.
Oikeuskanslerilla tai valtiojohdolla ei ole ollut rohkeutta tarttua tähän asiaan, vaan se on pyritty muutamalla kunnianpalautuspuheella siirtämään syrjään. Suomi on jatkanut syyllisyyttään sotiin ja se on joutunut kantamaan sodan kohtuuttomat seuraukset valtavine maksuineen hyökkääjävaltiolle. Käsitykset vastuusta ovat menneet päälaelleen, kun onkin päätetty syyllistää uhri rikoksentekijän asemasta.
Ns. sotasyyllisyyskysymys on saanut mielenkiintoisen ulottuvuuden, kun asianajaja, varatuomari Kari Silvennoinen on ilmoittanut nostavansa Korkeimmassa oikeudessa prosessin sotasyyllisyystuomioiden purkamiseksi. Hän etsii ilmoituksilla 14.12.06 Helsingin Sanomissa ja Karjala-lehdessä ensisijaisesti tuomittujen sukulaisia asianomistajiksi.
Presidentti Risto Rytin, kuten muidenkin tuomittujen suoraan alenevassa polvessa olevat jälkeläiset ovat olleet hyvin hiljaa tuomioiden purkamisesta. Tilanne on sangen hämmentävä. Isoisät on tuomittu maailman eri puolille levinneiden tietojen mukaisesti sotasyyllisinä ankariin rangaistuksiin. Vaikka esteet asian esille ottamiseksi ovat poistuneet ja todisteaineistoa on riittävästi, jälkeläiset mieluummin ovat syyllisten perillisiä kuin hakisivat tuomioiden purkamista. Miksi?
Mitä on tapahtunut Suomen kansalle ja sen käsitykselle inhimillisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta, kun uhri haluaa olla syyllinen ja rikoksentekijästä tehdään tuomari ja hyvityksen saaja? Onko meille syntynyt Tukholman syndrooman tapainen sotasyyllisyyssyndrooma?
Asianajaja Silvennoinen kertoo tulleensa siihen tulokseen, että "oikeuden päätös perustuu mitä ilmeisimmin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:ssä mainituin tavoin seikkoihin, joiden perusteella tuomio voidaan purkaa. Purkuperusteita ovat siten mm. oikeuden jäsenten, virkamiesten tai syyttäjän rikollinen, lopputulokseen vaikuttanut menettely tai todisteina käytetyt väärät asiakirjat tai tahallaan annetut perättömät lausumat."
Kari Silvennoinen on löytänyt myös muita perusteita, minkä vuoksi Korkeimman oikeuden tulee purkaa tuomio. Jutun valmisteluun Silvennoinen arvioi käyttävänsä vuoden verran.
Asianajaja näkee sotasyyllisyyskysymyksellä olevan prejudisoiva vaikutus aina Karjala-kysymyksestä Nato-kysymykseen, mikä laajentaa asianomaisten joukkoa.
Sotasyyllisyyden ja Karjalan palautuskysymyksen välinen yhteys näkyy selvästi siinä, että "syyllisyyden" perusteella Neuvostoliitto katsoi oikeudekseen viedä Suomelta Karjalan ja muut pakkoluovutetut alueet ja määrätä valtavat sotakorvaukset (nyky-yhteiskunnan rasitteena noin 60 mrd. euroa). Tämä "syyllisyys" vahvistettiin Pariisin rauhansopimuksessa 1947 ja sen hyväksymisestä eduskunnassa annetussa laissa.
Kun Suomen johtajien ja koko Suomen kansan syyllisyys sotiin poistuu, poistuu viimeinenkin perusta sille, että Venäjä yhä pitää hallussaan suomalaisia alueita. Samalla Suomi vapautuu päättämään itse omasta turvallisuudestaan. Nyt tuntuu siltä, että Suomen tarvitseman turvallisuuden taso on päätetty itäisessä naapurivaltiossa ja suomalaisilta päättäjiltä puuttuu rohkeus toimia omien turvallisuustarpeitten mukaisesti.
Asianajaja Silvennoisen kutsu ilmoittautua asianomistajaksi mittaa mielenkiintoisella tavalla suomettuneisuuden astetta. Vapaassa maassa ilmoittautuneita olisi pitkäksi jonoksi asti.
Sotasyyllisyysasia on kerran tuotu oikeuskanslerin käsittelyyn ja päätös on annettu 27.11.1992 diaarinumerolla 904/1/90. Perustelujensa jälkeen oikeuskansleri päätyy toteamukseen: "Kaiken edellä olevan perusteella ja selostamistani syistä yhdistyksen kirjoitus ei ole antanut puoleltani aihetta enempiin toimenpiteisiin". Päätös perusteluineen herättää lukijassa kummastusta.
Ns. sotasyyllisyyskysymys ei ole aikaisemmin ollut KKO:n ratkaistavana. Kuinka suuri vaikutus aikanaan tehtävään päätökseen on sillä, että KKO:n nimityksetkin näyttävät politisoituneen, jää nähtäväksi. Se kuitenkin on selvää, ettei asia poistu päiväjärjestyksestä ennen kuin väärät tuomiot on purettu.
On yksiselitteistä, että Neuvostoliitto aloitti sodat hyökkäämällä Suomeen. Suomi ei ollut sotaan syyllinen, eivätkä Suomen johtajat sotasyyllisiä. Syylliset löytyvät Moskovasta. Suomen on aika henkisesti itsenäistyä ja vapautua kuusikymmentä vuotta opetetuista vääristä asenteista ja ajattelumalleista.
Lisätiedot:
Kari Silvennoinen, asianajaja, varatuomari
Asianajotoimisto Kari Silvennoinen Ky
Korkeavuorenkatu 19 A, 00130 Helsinki, Finland
Puh. 09-650 407, telekopio 09-650 408
Tel. + 358 9 650 407, fax + 358 9 650 408
Gsm 0500-705 716, + 358 500 705 716
kari.silvennoinen@kolumbus.fi
www.silvennoinen.fi
)