Date: March 7th 2010

Tiedote 06.03.2010, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net


http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1912&author=10
ONKO SUOMELLA JA VENÄJÄLLÄ RAJAKYSYMYS?

- Ei rajakysymystä, mutta jos sittenkin ...
- Raja siirtyi väkivallan avulla
- Rajakysymys ei este Kööpenhaminan kriteereissä
- Eikö 45 000 km2 viemisestä synny rajakysymystä?
- Jeltsin tuomitsi Stalinin aggressiot
- Kaksi presidenttiä tunsi rajakysymyksen, kaksi ei
- CIA:n Factbook tunnistaa rajakysymyksen
- Rajaongelma näkyy omistusongelmana
- Onko anastajan tahto kv-päätöskriteeri?
- Mitä demonstraatiot Venäjällä osoittavat?
- Venäjän sotilasdoktriinin muutos
- Koska rajakysymys ratkaistaan?


Ei rajakysymystä, mutta jos sittenkin ...

Virallisen poliittisen kannan mukaan Suomella ei ole rajakysymystä Venäjän kanssa. Mutta jos Venäjä haluaa asiasta keskustella, Suomi on siihen valmis. Rajakysymyksen olemassaolo siten yksinkertaisesti kielletään.

Miten sellainen ilmaus tulkitaan, että ei meillä ole rajakysymystä, mutta jos kuitenkin on, niin keskustellaan asiasta

Poliittinen jos-liturgia kertoo, että Suomella ja Venäjällä on rajakysymys. Suomalaiset poliitikot eivät uskalla asiasta puhua, vaan verhoavat passiivisuutensa Venäjän tahdon seurailuksi. Kieltämättä outo tilanne.


Raja siirtyi väkivallan avulla

Suomi joutui pakkoluovuttamaan Neuvostoliitolle 45 000 km2 alueita, maksamaan nykyisen yhteiskunnan rasitteeksi laskettuna 50 – 60 mrd. euron sotakorvaukset ja kärsimään kaikki omat menetyksensä.

Raja siirtyi sekä väkivallan että väkivallalla uhkaamisen avulla. Jos siirtyminen olisi ollut oikeudenmukainen, rauhanomaisesti tapahtunut molempien osapuolien tahdosta tapahtuva, ei rajakysymystä olisi syntynyt.

Noudattiko Neuvostoliitto Tarton rauhansopimusta tai hyökkäämättömyyssopimusta? Noudattiko se kansainvälisiä sopimuksia, kuten Atlantin julistusta? Vai noudattiko se toisen hyökkääjä- ja valloittajavaltion Saksan kanssa tehtyä Molotov-Ribbentrop –sopimusta?


Rajakysymys ei este Kööpenhaminan kriteereissä

Rauhansopimuksen tehtävänä on rauhan aikaansaaminen. Se ei yleensä koskaan ole oikeudenmukainen tai tasapuolinen. Tarkoituksena on, että rauhantilan vakiinnuttua osapuolet sopivat tehdyt vääryydet.

Monella ihmisellä on sellainen kuva, että esim. ETY-prosessi, EU-jäsenyys ja NATO-kumppanuus ehdottomasti kieltävät rajakysymysten olemassaolon. Tällaisia määräyksiä ei löydy Kööpenhaminan kriteereistä, joiden pohjalta EU-jäsenyydestä neuvotellaan. Eikä esim. Virosta olisi koskaan voinut tulla NATO- tai EU-maata, koska sillä ei vieläkään ole rajasopimusta Venäjän kanssa.

ETYJ:n periaatteet lähtevät siitä, että osapuolet voivat rauhanomaisesti sopia rajoista, ei rajoista sopimista ole kielletty. Poliitikot ovat vain omien pelkotilojensa vuoksi lukinneet nämä asiat kielletyiksi aiheiksi.


Eikö 45 000 km2 viemisestä synny rajakysymystä?

Kun Neuvostoliitto oman hyökkäyssotansa päätteeksi pakkoluovutti Suomelta 45 000 km2 alueita, ei tällaista laillistetussa muodossa tapahtunutta ryöstöä voida kuitata olemattomaksi ja mitättömäksi. Sivistyneessä maailmassa väkivallan avulla saatu ei siirry omaksi omaisuudeksi.

Ovatko suomalaiset jotenkin ymmärtäneet asian väärin, kun noin 40 % kansalaisista eli noin 2 miljoonaa ihmistä ilmoittaa gallupissa tukevansa Karjalan palautusta?

72 % eli yli 3.5 miljoonaa suomalaista sanoo, että Karjalan palautuskysymys on tavanomainen keskustelukysymys ja siitä pitää voida keskustella. Ovatko nämäkin ihmiset jotenkin hairahtuneet kannattamaan pelkkiä kuvitelmia?


Jeltsin tuomitsi Stalinin aggressiot

Presidentti Boris Jeltsin sanoi presidentti Martti Ahtisaarelle 18.05.1994: ”Me presidentti Ahtisaaren kanssa emme hyväksy Stalinin rikollista hyökkäyspolitiikkaa Suomea vastaan”.

Presidentti Ahtisaari totesi 24.10.1999 lähetetyssä tv-haastattelussa: ”Karjalan kysymys hiertää tulevaisuudessakin suomalaisten ja venäläisten mieliä”. Hän totesi lisäksi, että kuka tahansa sitten onkin Kremlissä Venäjän korkeimpana vallanpitäjänä, tämän alitajunnassa on aina pysyvänä piikkinä pakkoluovutetun Karjalan kysymys.

Mikä se Karjalan kysymys on, ellei rajakysymys ja siitä johtuvat monet muut asiat? Olisiko Suomen presidentti voinut niin pahasti erehtyä, että olisi puhunut vain kuvitelmista?


Kaksi presidenttiä tunsi rajakysymyksen, kaksi ei

Presidentti J K Paasikivi oli vanhoilla päivillään kovasti murheellinen Karjalan kysymyksestä. Presidentti Urho Kekkonen toimi aktiivisesti Karjalan palautuksen hyväksi.

Vain presidentit Mauno Koivisto ja Tarja Halonen ovat olleet vahvasti Karjalan kysymystä vastaan. Koivisto dementoi mm. Neuvostoliiton ja Venäjän neuvotteluviestit valmiudesta keskustella alueellisista kysymyksistä.

Kun ollaan puolesta ja vastaan, se yleensä tarkoittaa, että ongelma tai kysymyksenasettelu on olemassa. Harvemmin sitä kovin voimakkaasti lähdetään puoltamaan tai vastustamaan olematonta asiaa.


CIA:n Factbook tunnistaa rajakysymyksen

CIA:n Factbook on aikaisemmin ilmaissut Venäjän ja Suomen välisen rajakysymyksen olemassaolon selväsanaisesti.

Nyt Factbook ilmaisee asian siten, että eräät ryhmät ajavat rajakysymystä, mutta virallisella Suomella ei ole mitään vaatimuksia.

Mielenkiintoisen kysymyksen synnyttää se, kuka/mikä on CIA:lle muistuttanut siitä, ettei Suomella ole rajakysymystä. Tällaiselta toimijalta voidaan kysyä toiminnan isänmaallisuuden, Suomen etujen ja Suomen oikeuksien legaalisuuden perään.


Rajaongelma näkyy omistusongelmana

Rajakysymystä voidaan tarkastella kiinteistöjen omistuksen pohjalta. Häviävätkö lähes 500 000 suomalaiseen evakkoon kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset ja Suomen menetykset sillä, että rajan väkivaltaisen siirtymän olemassaolo kielletään? Onko meillä rajakysymys, koska kansainvälisten lakien ja sopimusten mukaan suomalaiset yhä omistavat rajan taakse jääneet kiinteistöt?

Kansainvälisten lakien ja sopimusten mukaisesti rajan siirto ei vaikuta esim. kiinteistöjen omistusoikeuteen. Suomen valtio ei yksityisiä kiinteistöjä omistanut, eikä niitä siirtänyt omakseen. Kiinteistöjen sosialisointi ei voinut laillisesti toteutuakaan ilman Suomen lain mukaista menettelyä.

Pariisin rauhansopimuksella ei suomalaisten kiinteistöjä edes pyritty siirtämään Neuvostoliitolle. Joten kaikenmuotoiset saantokirjat asiasta puuttuvat.


Onko anastajan tahto kv-päätöskriteeri?

Olisi perin kummallista, jos kiinteistöjen omistuksen lähtökohdaksi otettaisiin maat anastaneen valtion omat lait ja sanottaisiin, että tässä maassa ei tunneta yksityisomaisuutta, joten nyt kiinteistöt ovat valtion omaisuutta. Tilanne olisi sama kuin ryöstäjän selityksenä hyväksyttäisiin se, että hänen omien säännöstensä mukaan ryöstösaalis siirtyy hänen omaisuudekseen.

Ainakin Hammurabin laista alkaen noin vuodesta 1760 eKr. yksityisen omaisuuden pysyvyydelle on annettu suoja. Jokaisella on oikeus puolustaa omaisuuttaan, eikä omistusoikeus siirry väkivallan avulla.

Viime sotien jälkeen ratifioidut kansainväliset lait ja sopimukset ovat yksiselitteisiä omistuksen pysyvyyden osalta. Ne kieltävät hyökkäyssodan. Oltiin Neuvostoliiton omistussuhteista mitä mieltä tahansa, Neuvostoliittoa ei enää ole ja Venäjällä tunnetaan ja tunnustetaan yksityisomaisuus.


Mitä demonstraatiot Venäjällä osoittavat?

Suomen ja Venäjän välisen rajakysymyksen olemassaoloa tukevat viimeaikaiset tapahtumat Sortavalassa ja Lahdenpohjassa. Siellä joukko kansalaisia on ryhtynyt puuhaamaan Laatokan Karjalan pohjoisosien palautusta Suomelle.

Karjalan Kongressissa ovat puheet Karjalan tasavallankin liittämisestä Suomeen virinneet jälleen. Edellisen kerran ne olivat voimakkaita 1990-luvun alussa ja sitä ennen 1920-luvulla.


Venäjän sotilasdoktriinin muutos

Venäjällä maitten välistä rajakysymystä on pyritty tekemään olemattomaksi erilaisin diktaatein. Presidentti Dmitri Medvedevin historiankomissio, jonka tehtävänä on valvoa historian kirjoittamista federaation hallinnon tahdon mukaisesti, on tästä esimerkki.

Toinen esimerkki on viime vuoden puolella annettu ns. antifasistinen lakiesitys, jonka tarkoituksena oli kriminalisoida kaikki epäilyt Neuvostoliiton rauhantahdosta ja puna-armeijan sankarillisuudesta. Lakialoite on hylätty, mutta itse asiaa ei ole lainkaan hylätty. Sille etsitään ilmeisesti vahvempi esitysmuoto.

Venäjän sotilasdoktriinin muutoksen mukaan vanhojen rajakysymysten esille ottaminen on hyökkäys Neuvostoliittoa ja siten myös nykyistä Venäjää vastaan.


Koska rajakysymys ratkaistaan?

Suomen ja Venäjän välistä rajakysymystä ei ole kyetty dementoimaan yrityksistä huolimatta. Eikä sitä koskaan kyetäkään dementoimaan, ennen kuin avoimena olevat väkivallan seuraukset on asianmukaisti korjattu.

Johtavat poliitikot kummassakin omaassa ovat hämmästyttävän lyhytnäköisiä, kun he kuvittelevat rajakysymyksen katoavan määräyksillä. Sellainen on ihmisluonteen vastaista, eikä tule koskaan toteutumaan.

On siten tarpeen kysyä, milloin Suomen ja Venäjän poliittiset päättäjät oivaltavat, että vain rehellinen ja vanhojenkin vääryyksien vastuullinen korjaaminen on paras tie menestykselliseen tulevaisuuteen?

Artikkeli on kauppat. maisteri Veikko Saksin alustus Karelia Klubi ry:n vuosikokouksessa 03.03.2010 Helsingissä ja modifioituna seminaarissa Tallinnassa 06.03.2010.