Date: June 21st 2008

Tiedote 21.06.2008, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net


http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1595&author=10
SOTAKORVAUKSET YLI 50 MRD. EUROA NYKYRASITTEENA

- Harhauttavaa valuuttakonversiota sotakorvauksista
- Ensin tuotava esille sotakorvausten pohja
- Sodan kustannukset nykyrasitteena lähes 500 mrd. euroa
- Viralliset luvut kertovat vain yhteiskunnan rasitteista
- Missä sotakorvausten siunauksellisuus?
- Sotakorvaukset otettiin suomalaisten selkänahasta
- Työpalkat ja osa voitoista jäivät sentään kotimaahan
- Jokainen suomalainen osallistui sotakorvauksiin
- Syvin kiitos naisille, miehille ja lapsille
- Mitkä olivat NL:n tavoitteet sotakorvausten osalta?
- Nykyjohtomme halventaaa veteraanipolvia sotasyyllisyydellä
- Professori Michelsen, tee tulevaisuuteen tähtäävä selvitys!
- Kehitysvirikkeiksi luottamus ja win-win


Harhauttavaa valuuttakonversiota sotakorvauksista

Karjalan Liitton seminaarissa käsiteltiin Suomen NL:lle maksamia sotakorvauksia. Erityistä hämmästystä Karjala-lehden 19.06.2008 jutussa herätti tohtori Antti Kuusterän toteamus, että korvausten arvo nykyvaluutassa on alle 3.4 mrd. euroa. Luku oli yhtä harhauttava kuin tutkijan laskema pankkikriisin kustannus.

Lasketaanko Suomen Pankissa taloudellisen tapahtuman arvo 1940-luvulta nykypäivään todella vain suorana rahakonversiona? Tuskinpa voisi pahemmin harhauttaa itseään ja toisia, jos niin tehdään.

Toisaalta Kuusterä nimeää myytiksi sen, että sotakorvaukset loivat metalliteollisuutemme. Alustus on ilmeisesti kokonaisuudessan ollut kiinnostava ja kattava, vain kustannusten olemattomuus kummastuttaa. Hämmästely kohdistuu siten vain niihin tietoihin, mitä Karjala-lehdessä on mainittu, koska alustusta ei ole julkisesti saatavilla.


Ensin tuotava esille sotakorvausten pohja

Sotakorvausten tausta ja se pohja, mistä niiden vaikutusta tulisi tutkia, oli sodan pahoin runtelema Suomi. Yli 90 000 parasta työsukupolven edustajaa oli maan povessa ja 240 000 haavoittunutta vaati hoitoa. Maassa oli pula kaikesta.

Yli viisi vuotta jatkunut sota-aika oli henkisesti ja taloudellisesti kuristanut kansakunnan äärimmäisen tiukille. 45 000 km2 omasta maasta jouduttiin luovuttamaan hyökkääjälle. Yli puoli miljoonaa ihmistä oli asutettava uudelleen.

Heti sen jälkeen maahan hyökänneelle viholliselle piti lahjoittaa valtava määrä koneita, laitteita, materiaaleja, kaikkea sellaista, mitä itse kaikkein kipeimmin tarvittiin. Karjala-lehdessä mainitaan, että pelkästään luovutetuista laivoista olisi voitu muodostaa 20 km jono ja rautatiekuljetuksista 345 000 junavaunun jono.


Sodan kustannukset nykyrasitteena lähes 500 mrd. euroa

Professori Ilkka Nummela on tutkimuksessaan Inter arma silent revisores rationum selvittänyt sodan taloudellista kokonaisrasitusta. Karelia Klubi 17 –lehden haastattelussa hän vahvistaa, että oikea tapa verrata eri ajankohtien todellista yhteiskunnallista rasitusta, on laskea kulut bruttokansantuotteen pohjalta. Tällöin päädytään siihen, että sodan rasitukset merkitsisivät tämän päivän yhteiskunnalle lähes 500 mrd. euron rasitusta.

Taulukko: http://prokarelia.net/fi/kuvat/sodankustannukset_i.jpg

Alueluovutukset Nummela oli laskenut 160 mrd. euron arvoisiksi eli vain 3.5 euroa/m2. Sotakorvausten määräksi tulee bruttokansantuotteen pohjalta laskettuna yli 50 mrd. euroa. Se on aika lailla toinen luku kuin 3.4 mrd. euroa.

Jos koko sotakorvaus olisi ollut pelkkiä junavaunullisia tavaroita, olisi yhdessä vaunussa ollut tällä summalla alle 10 000 euron tavarat. Jokaisessa vaunussa olisi enintään yksi 600-kuutioinen halvimman luokan perusmoottoripyörä. Koska sotakorvauksissa oli muitakin tavaroita, olisi monessa vaunussa vain mopo, jopo tai potkulauta, mikä tuskin olisi tehnyt venäläisiä kovin tyytyväisiksi.


Viralliset luvut kertovat vain yhteiskunnan rasitteista

Sotakorvauslukuja tutkittaessa on tarpeen muistaa, että ne käsittelevät vain yhteiskunnan kirjanpidon kautta kulkeneita rasitteita. Siitä puuttuvat lähes täysin se valtava menetysmassa, minkä yksityistaloudet ja yritykset kokivat. Yksityiset ihmiset menettivät erittäin suuria summia irtaimistonaan ja arvoesineinään. Kukaan ei kykene laskemaan menetetyn kulttuurin ja menetettyjen tunteiden arvoa.

Karjalassa menestyvää yritystä ei ollut helppo siirtää muutenkin kovasti kilpailluille uusille markkinoille ja vieraalle paikkakunnalle. Oikeastaan kaikki jouduttiin aloittamaan alusta. Oli etsittävä toimipaikka, rakennettava, luotava tuotantokoneisto, etsittävä materiaalilähteet, etsittävä henkilökunta. Jos entinen liiketoiminta tuhoutui, eikä siitä saanut mitään korvauksia, oli usein mahdotonta aloittaa alusta.


Missä sotakorvausten siunauksellisuus?

Usein tuodaan esille sotakorvausten siunauksellisuus suomalaisen teollisuuden luomiselle. Onko se siunauksellista, kun hyökkääjälle lahjoitetaan nykyrasitteena yli 50 mrd. euroa sen jälkeen, kun kansakunnan resurssit on saatettu äärimmäiselle koetukselle vihollisen suorittaman tuhoamisen jälkeen?

Suomella oli merkittävää teollisuutta ja ilman sotien hirvittävää rasitusta se olisi saanut kehittyä maan omista tarpeista lähtien, ei NL:n tarpeista. Markkinat heti sotien jälkeen olivat valtavat, koska kaikkialla oli pulaa kaikesta. Olisi tarvittu materiaaleja, jotta rakentaa, koneita, joilla valmistaa, laivoja, joilla kuljettaa. Ei ollut, kun ne piti luovuttaa uudelle tunkeilevalle ystävälle.


Sotakorvaukset otettiin suomalaisten selkänahasta

Mitä sotakorvaukset oikeastaan olivat suomalaisille? Yksinkertaistetuksi ne olivat muutamille yrityksille valtava etu ja voitto, joka otettiin koko kansan selkänahasta. Sotakorvaukset maksettiin verovaroilla ja lisätyllä työpanoksella. Riveistä oli poistunut paljon parasta työväkeä, joten toiset tekivät sitä enemmän työtä.

Eivät sotakorvauksia maksaneet suuriksi kasvavat metallialan yritykset, päin vastoin. Ne ja niiden omistajat rikastuivat ja saivat kohtuuttoman kilpailuedun toisiin verrattuna. Ei sotakorvauksia maksanut "valtio", koska se käytti veronmaksajien ja työpanoksensa antaneiden varallisuutta. Esimerkiksi on otettu Lokomo, jonka tuotannosta meni 80 % sotakorvauksiin eli lahjoituksiin. Mitähän siunauksellisuutta sillä oli koko Suomelle? Yhtiön etu on toinen asia.


Työpalkat ja osa voitoista jäivät sentään kotimaahan

Sotakorvausten hyöty voitaneen siten kiteyttää pääasiassa kahteen tekijään: yhteisestä varallisuudesta maksettujen työpalkkojen jääminen kotimaahan ja yritysten voittojen käyttäminen kasvun ja kehityksen toteuttamiseen. Jälkimmäinen on tilannearvioon perustuva hypoteesi. Luonnollisesti merkittävä osa saaduista rahoista meni ulkomaisiin raaka-aineisiin.

Voitaneen karkeasti arvioida, että reilu puolet sotakorvaussummasta oli tuotantokustannuksia, jotka joka tapauksessa jäivät puhtaasti suomalaisten maksettaviksi ja NL:oon lahjoitettaviksi. Ilman sitäkin 30 - 35 mrd. euron lahoitussummaa olisi pärjätty paremmin. Ellei joku sitä usko, voi kokeilla omalla varallisuudellaan vastaavaa temppua.


Jokainen suomalainen osallistui sotakorvauksiin

Välillisesti jokainen suomalainen joutui osallistumaan sotakorvausten maksamiseen. Samanaikaisesti oli rakennettava lähes koko Suomi uudelleen. Koska ei ollut materiaaleja, rahaa maksaa työvoimasta tai vapaata työvoimaa, tehtiin iltaisin ja valtava määrä talkoilla.

Jokainen talkoilla rakennettu talo lisäsi yksityistä ja kansantalouden varallisuutta eli veropohjaa. Talkoot olivat siten alihintaista työtä tai ylimääräistä veroa. Se oli yksi tapa rahoittaa sotaa ja sodan kustannuksia.


Olisiko voitu menetellä paremmin?

Yhteishenki ja valmius toisten auttamiseen pelasti tämän maan ja selvisimme jälkikäteen katsoen täydellisen mahdottomasta urakasta.

Olisiko voitu menetellä toisin kuin tehtiin ja olisiko se ollut parempi tapa, on spekulaatiota. Vaikka joidenkin oikeuksia poljettiin, niin valitettavasti aina käy poikkeusolosuhteissa. Tämä tulisi ottaa huomioon, kun olot ovat vakiintuneet. Kiitokset ja mitalit jaetaan yleensä johtajille, jotka lähes poikkeuksetta paremman palkkansa edestä tekivät parhaansa.


Syvin kiitos Suomen naisille, miehille ja lapsille

Syvimmän ja todellisimman kiitoksen Suomen selviämiseksi ansaitsevat kuitenkin ne suomalaiset naiset ja miehet, jotka ensin toiminnallaan pelastivat maan itsenäisyyden, maksoivat työllään sodan kustannukset ja rakensivat tämän maan uskomattomaan nousuun.

Lapset maksoivat sotakorvauksia puuttuvana lapsuutena ja osallistumalla vastuullisiin tehtäviin kotona ja sen ulkopuolella. Moni suuren perheen vanhimmista lapsista joutui kasvamaan vastuulliseksi aikuiseksi aivan liian varhain.


Mitkä olivat NL:n tavoitteet sotakorvausten osalta?

Neuvostoliiton tavoitteena viime sodissa oli valloittaa koko Suomi. Luonnollisena tavoitteena oli, ja on ilmeisesti edelleenkin, Atlantin rannikko. NL tarvitsi ehdottomasti suomalaisten rakentamia energialaitoksia ja muita kestokulutushyödykkeitä. He saivatkin Suomelta erinomaisia teollisuustuotteita ja kipeästi tarvitsemiaan kuljetusvälineitä.

Venäläiset olivat Berliiniinkin menneet sodan aikana pääosiltaan amerikkalaisella Lend-lease –kalustolla, nyt Suomi osaltaan antoi materiaaleja, kalustoa ja energiaa.

Todennäköinen jatko-ajatus oli se, että kun Suomi on venäläisittäin oudon, mutta heille suosiollisen kunniakäsitteensä pohjalta maksanut kaiken korkoineen, se on niin loppuunimetty, ettei siitä enää ole vastustajaksi ja suomalainen työläistö nousee kapinaan, valtaa maan ja luovuttaa NL:lle johtajuuden. Suomen imaiseminen rauhantahtoiseen neuvostoperheeseen ei kuitenkaan onnistunut, meidän onneksemme.


Nykyjohtomme halventaaa veteraanipolvia sotasyyllisyydellä

Näiden veteraanisukupolvien työtä eivät nykysuomalaiset, erityisesti maamme poliittiset johtajat, osaa kunnioittaa. Miksi me muutoin yhä olisimme sotaan syyllisiä omasta tahdostamme ja häpeilisimme edes keskustella Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamisesta?

Milloin suomalaiset johtavat nousevat poliittisesta ja moraalisesta alennustilasta ja ryhtyvät ajamaan suomalaisten legitiimejä oikeuksia? Meillä on jo riittävän kauan ajettu Pietarin ja muun Venäjän oikeuksia, joilla ei ole legitimiteetin kanssa mitään tekemistä, koska ne ovat syntyneet väkivallan ja uhkailun keinoin.

Olisi aika huolehtia omista kansalaisista. Mutta ei ole tulevaisuuden kannalta paha asia, jos siinä samalla kyetään edistämään naapurikansan toimintaa positiivisesti.


Professori Michelsen, tee tulevaisuuteen tähtäävä selvitys!

Sotakorvausten perustutkimus tutkimisen ilosta voi olla aika hyödytöntä, ellei katsota tulevaisuuteen. Professori Kalle Michelsenille voidaan sen vuoksi ehdottaa, ettei hän rakentaisi sotakorvauksista vain historiallista tutkimusta, vaan samalla syvälle tulevaisuuteen luotaavan selvityksen siitä, miten me voimme tästä tilanteesta edetä eteenpäin.

Mitä hyötyä on vatkata vanhoja asioita, ellei tähtää tulevaisuuteen? Jos aivokapasiteettia on, se tulisi käyttää sen miettimiseen, miten me saavuttaisimme paremman kilpailukyvyn ja tulevaisuuden.


Kehitysvirikkeiksi luottamus ja win-win

Tämä aihe on oivallinen juuri Lappeenrannassa lähialueyhteistyötä harjoittavalle instituutille, sillä lähialueyhteistyöhän on tarkoittanut ensisijaisesti sotakorvausten luonteista lahjoittamista Venäjälle. Miten luovutettujen alueitten palauttaminen toteutetaan, miten sotakorvauksista tehdään tälle maalle todella hyödyttävä asia?

Virikkeeksi voidaan antaa kaksi peruskäsitettä: luottamus ja win-win. Ilman näitä käsitteitä historiasta vain kehitellään uusia versioita rohkenematta etsiä todellista hyötyä Suomelle ja Venäjälle.