Date: June 15th 2008

Tiedote 15.06.2008, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net


http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1594&author=10
"KESTÄVÄ SOVINTO RAKENTUU TOTUUDELLE"

- Halonen noudattaa vapaussodan boikotointia
- Halosen sininen vaihtui punaiseksi valinnan jälkeen
- Onko Haloselta vapaussota kadoksissa?
- Punakapina tapahtui laillisesti valittua johtoa vastaan
- Montako sotaa Suomi onkaan käynyt?
- Entä, jos punaiset olisivat voittaneet?
- Eikö venäläisillä ollutkaan osuutta 1918 sotaan?
- Ståhlberg kirjoitti punakapinasta rikollisena yrityksenä
- "Kestävä sovinto rakentuu totuudelle"
- On rakennettava kestävä sovinto Venäjän kanssa
- "Kunnioittakaamme demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota"
- Totuuden kunnioitus ja oikeusvalio syntyvät teoista


Halonen noudattaa vapaussodan boikotointia

Valkoisen armeijan ja talvisodan ylipäällikkö Karl Gustaf Emil Mannerheim määräsi 1940, että toukokuun kolmatta sunnuntaita tulee viettää vapaussodassa molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneiden muistopäivänä.

– Tätä traditiota olen myös omalta osaltani pyrkinyt vuosittain kunnioittamaan, sanoi rauhanajan armeijan ylipäällikkö ja tasavallan presidentti Tarja Halonen Tie Tammisaareen 90 vuotta –tapahtuman puheessaan 14.06.2008.

Halosta on arvosteltu siitä, että hän systemaattisesti boikotoi vapaussodan, jota hän kutsuu sisällissodaksi, aikaiseen valkoiseen armeijaan liittyviä tilaisuuksia ja keskittyy vain punaisen puolen tilaisuuksiin. Niin nytkin.


Halosen sininen vaihtui punaiseksi valinnan jälkeen

Maamme tulevaisuuden kannalta on olennaisen tärkeää, että niin punaisten kuin valkoistenkin uhrit tunnustetaan ja kummallakin puolella tapahtuneet mahdolliset vääryydet selvitetään. Tässä tulee olla tasapuolinen, eikä keskittyä vain toisen osapuolen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin.

Erityisen tärkeää se on tasavallan presidentille, jonka virka ei ole aate-instituutin edustajan virka, vaan koko maan ja kansan rakentajan ja eteenpäin viejän virka. Hänen tulee ajatella maan parasta. Ei sitä, mitä hän oman historiallisen taustansa - työläisosapuolen, työntekijäjärjestön ja rauhanliikkeen edustajan - vuoksi pitää tärkeänä.

Halonen kampanjoi toiselle presidenttikaudelleen siniristilippu hulmuten. Nettisivujen ja mainostekstien yleisväri oli kovasti sini-valkoinen. Vain etunimen j:n päällä oleva piste oli punainen. Väri muuttui punaiseksi heti valintaa juhlittaessa. Tämä värin vaihto näkyy myös siinä valikoivuudessa, millä hän osallistuu maamme historian kannalta tärkeisiin juhliin.


Onko Haloselta vapaussota kadoksissa?

Halosen Tammisaaren puhetta lukiessa huomio kiinnittyy siihen hämmentävään seikkaan, ettei puhuja lainkaan tunnista Suomen vapaussotaa. Eikö ole tiedossa, miten Suomi sai ja säilytti itsenäisyytensä? Käydyn vapaussodan avulla Suomi säilytti itsenäisyytensä ja itsenäisyyden suurta juhlaa presidenttikin vuosittain 06.12 juhlii parituhatpäisen juhlakansan kanssa.

Presidentti puhui vain sisällissodasta. Sisällis- eli kansalaissodanko avulla itsenäisyys säilytettiinkin? Kyllä, mutta vain osittain. Suomi kävi sotaa myös neuvostojoukkoja vastaan ja pysyi itsenäisenä Neuvosto-Venäjästä, ei punaisten kapinasta.


Punakapina tapahtui laillisesti valittua johtoa vastaan

Venäläinen sotaväki osallistui aktiivisesti alusta pitäen itsenäisyystaisteluun. Kapina alkoi järjestäytynyttä laillisesti valittua Suomen tasavallan johtoa vastaan. Sellaista toimenpidettä yleensä pidetään rikollisena toimenpiteenä.

Entä mikä oli se aseellinen selkkaus, josta Halonen mainitsee, että – Sodan tuhot eivät kuitenkaan loppuneet aseiden vaikenemiseen taistelukentillä? Ja jos taistelukenttiä ei ollut, niin miten – Heistä kuoli neljän kuukauden aikana käydyissä taisteluissa noin 11 000 ihmistä? Taistelut tiettävästi käydään taistelukentillä, pienemmillä ja isommilla.


Montako sotaa Suomi onkaan käynyt?

Onko itsenäinen Suomi käynyt siten neljä sotaa? Jonkun nimettömäksi jääneen sodan ennen vuoden 1918 toukokuuta, vuoden 1918 toukokuussa päättyneen sisällissodan sekä talvi- ja jatkosodan? Olisi varmastikin parempi, jos löytyisi vapaussota, jonka avulla Suomi säilytti itsenäisyyteensä.

Tähän vapaussotaan liittyi erittäin tuskalliseksi muodostunut kapina seurauksineen. On selvää, että vapaussodalla ja siihen liittyneellä veljessodalla eli sisällissodalla oli kauaskantoisia vaikutuksia. Yksi niistä on varmasti ollut ravinnon puute. Sota on myös aina sellainen tapahtuma, joka tuo ihmisluonteen alhaisimmat ominaisuudet esille.


Entä, jos punaiset olisivat voittaneet?

Tasapuolisuuden vuoksi olisi hyvä pohtia, mikä olisi ollut Suomen tasavallan kohtalo, jos punainen osapuoli olisi voittanut. Olisivatko sodan tuhot ja jälkiseuraukset olleet positiivisemmat?

Todennäköisyys on verraten korkea sille, että Suomi olisi saatettu Neuvosto-Venäjän alaisuuteen ja olisi hävinnyt maailmankartalta. Tällainen jossittelu ei luonnollisesti poista minkään osapuolen vastuuta väärinteoista.


Eikö venäläisillä ollutkaan osuutta 1918 sotaan?

Edelleen puheessa hämmentää presidentin kannanotto: - Yhteiskunnalliseen murrokseen ja kansalliseen murhenäytelmään johtivat sekä maan sisäiset syyt että lähiympäristön tapahtumat ja niihin kohdistuvat pelot ja toivot.

Mannerheimin ja Halosen käsitykset Suomen vapaussodista näyttävät eroavan huomattavasti. Mannerheim katsoi, että kävimme kolme vapaussotaa, joista ensimmäinen oli 1917-18, toinen oli talvisota ja kolmas jatkosota.


Ståhlberg kirjoitti punakapinasta rikollisena yrityksenä

Presidentti viittaa puheessaan K. J. Ståhlbergin kirjoitukseen Helsingin Sanomissa huhtikuussa 1918: - kaiken sen tuhon ja hävityksen jälkeen, mitä tuo kevytmielisesti aloitettu rikollinen yritys on mukanaan tuonut, on koetettava saada taas käyntiin sen katkaisema elämä valtion, yhteiskunnan ...

Tuota rikollista yritystä ei voi muuksi tulkita kuin punakapinaksi. On hyvä, että nykyinenkin presidentti tuo tämän näkökulman puheessaan esille.


Kestävä sovinto rakentuu totuudelle

Presidentti toi puheessaan esille keskeisen viisauden: - Kestävä sovinto rakentuu totuudelle. Vuoden 1917-18 tapahtumia on siten tarkasteltava ja arvioitava totuuden pohjalta riippumatta siitä, onko osapuolena valkoinen vai punainen Suomi.

Totuus ei kuitenkaan rajoitu näin kapealle alalla. Se koskee kaikkea inhimillistä elämää. Yksi osa siitä on talvi- ja jatkosodan totuus. Totuus ei ole Pariisin rauhansopimuksen ingressin esille tuoma historia: - Suomi, tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa ja muita Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä sodasta.

Syyllinen sotaan oli totalitaristinen Neuvostoliitto, sitä syyllisyyttä ei voida kääntää uhrin vastuulle.


On rakennettava kestävä sovinto Venäjän kanssa

Eikö presidentin nyt tulisi rakentaa kestävää sovintoa sekä Venäjän että Suomen välille ja voimaperäisesti ajaa totuutta valheen asemasta? Eikö se ole presidentin tehtävä?

Me olemme edelleen virallisesti syyllisiä sotaan. Hyökkääjävaltio edelleen pitää väkensä ja sotavoimansa suomalaisten alueella. 45 000 km2 suomalaista maata on vieraan vallan hallussa.

Kestävä sovinto ei todellakaan voi koskaan syntyä, ennen kuin vanhat rikokset korjataan.


"Kunnioittakaamme demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota"

Presidentti Halonen päätti puheensa juhlavaan toivomukseen: - Kunnioittakaamme vuoden 1918 kaikkia uhreja rakentamalla maatamme ja maailmaa kunnioittamaan demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Mannerheimin säädöksen mukaisesti kunnioittakaamme kaikkien sotavuosiemme kaikkia uhreja näillä ylevillä periaatteilla. Ei vain vapaussodan aikaiset ihmisoikeudet ole korjaamatta, vaan myös viime sotien osalta Suomi ei aja omien kansalaistensa ihmisoikeuksia.


Totuuden kunnioitus ja oikeusvalio syntyvät teoista

Onko Suomi oikeusvaltio ja vallitseeko siellä sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kun noin miljoonan suomalaisen ihmisoikeuksia yksioikoisesti poljetaan.

Sellainen valtionjohto, joka kunnioittaa kansalaistensa ihmisoikeuksia, ei sano, etten ota (esimerkiksi) Karjalan palautuskysymystä tai evakkojen omistusoikeutta esille, enkä keskustele niistä. Se ei ole demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Eikä itse ylläpidetty sotasyyllisyys ole oikeusvaltion arvon mukaista.

Totuus ja ihmisoikeuksien kunnioitus, oikeusvaltio ja demokratia ovat arvokkaita arvoja. Meidän kannattaa niiden edestä tehdä parhaamme tämän yhteiskunnan kaikilla tasoilla.