Date: October 10th 2008

Tiedote 10.10.2008, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net


http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1645&author=10
PRESIDENTTI AHTISAAREN NOBEL JA WIN-WIN

- Nobel-valinta antaa toivoa maailmalle
- Ahtisaaren Nobelille innostunut vastaanotto
- Ahtisaari unohtaa liturgian, eikä mielistele
- Ahtisaari on Viipurin evakkopoika
- Mahdoton-sana on poistettu käytöstä
- Pelkkä rangaistus on huono katalyytti
- Karjalan palautus on win-win –katalyytti
- Suomessakin on globaalisti vaikuttavia projekteja
- Luottamus rakentuu vain teoille ja rehellisyydelle
- Eurooppa tarvitsee Ahtisaaren win-win –ajatuksia


Nobel-valinta antaa toivoa maailmalle

Presidentti Martti Ahtisaarelle myönnetty Nobelin rauhanpalkinto on ainutlaatuinen kunnianosoitus hänen sinnikkäästä työstää rauhan puolesta eri puolilla maailmaa. Suomalaiset voivat täysin sydämin yhtyä eri puolilta maailmaa tulviviin onnitteluihin.

Vaikka rauhanpalkinto on henkilökohtainen, presidentti Ahtisaari valtiomiesviisaasti toi tiedotustilaisuudessaan esille Crisis Management Initiative –yhteisön ja lukuisten eri puolilla maailmaa olevien vaikutusvaltaisten henkilöiden ja järjestöjen panoksen rauhan aikaansaamiseksi. Hän ei itsekkäästi ominut kunniaa vain itselleen, vaan myös kaikille lopputuloksiin vaikuttaneille tahoille.

Maailman finanssikriisin keskellä tällaiset oivalliset uutiset omalla tavallaan valavat uudelleen luottamusta. Rauhan puolesta tehty työ ei ole turhaa. Finanssikriisin puolesta tehty ei myöskään ole turhaa, vaikka siitä ei Nobelin palkintoa saisikaan.


Ahtisaaren Nobelille innostunut vastaanotto

Presidentti Ahtisaaren palkinto on eri puolilla maailmaa otettu erittäin positiivisesti vastaan. Palkinto osui oikeaan kohteeseen.

Vain Venäjältä ja siihen sidoksissa olevista maista on tullut ”tyrmistynyttä” kritiikkiä valinnan vuoksi. Tosin Venäjän viralliset kannanotot puuttuvat vielä, mutta ne tuskin ovat ylitsevuotavan ilahtuneita.

Miksi tällainen suhtautuminen? Ehkä asia voitaisiin kiteyttää kolmeen sanaan: Venäjän historian vääristäminen. Neuvostoliitto ja Venäjä eivät koskaan ole tehneet aidosti tiliä historiaansa liittyvistä aggressioista. Ne eivät ole pyytäneet anteeksi tai korvanneet aiheuttamiaan menetyksiä.


Ahtisaari unohtaa liturgian, eikä mielistele

Tv-haastattelussaan presidentti Ahtisaari toi esille yhden olennaisen piirteen omassa toiminnassaan. Hän pyrkii aina puhumaan mahdollisimman suoraan. Hän ei pyri olemaan mukava, vaan pyrkii käsittelemään totuutta.

Tässä suhteessa länsivallat ovat antaneet Neuvostoliitolle ja Venäjälle 60 vuotta aivan vääriä viestejä. Suomenkin valtionjohtajat ovat kilvan vakuutelleet Neuvostoliiton rauhantahtoa ja ystävyyttä. Miten kumpikaan näistä voidaan rakentaa ruumiskasojen päälle ja korjaamattomien aggressioiden varaan?

Länsi voi siten syyttää paljolti itseään siitä, että niin presidentti Ahtisaaren kuin monen muunkin tahon rauhanponnistelut ovat rankan työn takana ja useiden kohdalla päätyvät tuloksettomina. Venäläisille tällainen mielistely ja hiljainen hyväksyminen on sopinut oikein hyvin.


Ahtisaari on Viipurin evakkopoika

Presidentti Ahtisaari on tänä vuonna saanut muitakin merkittäviä tunnustuksia työstään, esim. Unescon palkinnon. Tällöin hän The New Your Timesin mukaan 10.10.2008 mm. totesi: - Olen vakavasti huolestunut suuresta joukosta konflikteja, joita kansainvälinen yhteisö ei ole ratkaissut. Meidän ei koskaan tulisi hyväksyä, että jotkut konfliktit jäävät ikuisiksi ajoiksi jäädytetyiksi.

Puheessaan hän myös selvitti kiinnostustaan rauhaan omilla lapsuudenkokemuksillaan: - Urani alkulähteet rauhanvälittäjänä voidaan löytää lapsuuteni vuosista. Synnyin Viipurin kaupungissa, joka silloin oli osa Suomea. Me menetimme Viipurin, kun Neuvostoliitto hyökkäsi maahani. Yhdessä 400 000 karjalaisen kohtalotoverin kanssa minusta tuli ikuisesti karkotettu ihminen jäljelle jääneeseen Suomeen.

- Siirryin äitini kanssa yhdestä talosta toiseen ennen kuin asetuimme Suomen takamaastoon, Kuopion kaupunkiin. Tämä kokemus, jonka miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa ovat joutuneet käymään läpi, tuotti minulle herkkätuntoisuutta, joka selvittää haluni edetä rauhaan ja täten auttaa toisia, jotka ovat menneet samanlaisten kokemusten läpi, kuten minä. The New Your Timesin


Mahdoton-sana on poistettu käytöstä

Ottaen huomioon presidentti Ahtisaaren mittavat saavutukset, hänen puheensa yksi kohta – ikuisesti karkotettu ihminen – herättää hämmennystä. Eihän hän varmastikaan ole vaikkapa Kosovon rauhantunnusteluissa jo etukäteen tuominnut prosessia hävityksi? Jos niin olisi, hän ei olisi koko neuvotteluprosessia edes aloittanut.

Neuvostoliiton hajoamisen, Baltian maiden vapautumisen ja Saksojen yhdistymisen jälkeen sana ikuinen tai mahdoton, eivät enää kuulu vääryyksien korjaamisessa sanavarastoon. Nämä tapahtumat olivat niin perusteellisesti maailmankuvaa järkyttäviä, ettei joku 45 000 km2 suuruisen alueen palautus millään lailla voi olla mahdoton.

Vain Suomen poliittinen johto on tehnyt pakkoluovutettujen alueitten palauttamisesta mahdottoman omassa mielessään. Ei maata pitäisi siten johtaa, että katsotaan kauas peruutuspeiliin ja mietitään vain synkkiä mahdollisuuksia. Kaikkia tekijöitä pitää punnita reaalisesti. Punninnan lopputulos on, että Karjala ja muut alueet palautuvat. On jopa todennäköistä, että tämä tapahtuu vielä presidentti Ahtisaaren elinaikana.


Pelkkä rangaistus on huono katalyytti

Yksi piirre presidentti Ahtisaaren toiminnassa on ollut win-win –periaate. Hän on pyrkinyt rakentamaan ratkaisuja, jossa molemmat osapuolet voivat voittaa. Ihmisoikeusloukkauksia ei pidä korjata uusilla ihmisoikeusloukkauksilla tai pelkästään rangaistuksilla.

Kun molemmat osapuolet voittavat, on neuvottelupöydässä helpompi hyväksyä vähän huonompikin ratkaisu kuin omasta näkökulmasta ideaalinen ratkaisu.

Parhaimmillaan win-win tarkoittaa sitä, että itse rauhanteko muodostaa sen katalyytin, joka kehittää molemmille osapuolille voitollisen tilanteen. Silloin kumpikaan ei häviä, eikä joudu tinkimään, vaan saa enemmän kuin ehkä alunperin saattaisi toivoakaan.


Karjalan palautus on win-win –katalyytti

Palautus on juuri presidentti Ahtisaaren toteuttaman win-win –periaatteen mukainen tilanne. Itse palautus on se katalyytti, joka käynnistää täysin uuden toiminnan tason. Se siten luo sellaista emergenssiä, uutta toiminnan tasoa, mistä ei ehkä ole osattu uneksiakaan.

Palauttaminen Suomelle voi venäläisistä tuntua ensinäkemältä katkeran makuiselta palalta. Se merkitsee kuitenkin Venäjälle valtavaa psykologista ja poliittista voittoa. Voitto on paljon suurempi kuin Nobelin rauhanpalkinto. Palautus säteilee vuosikausiksi eteenpäin aivan uuden poliittisen ilmapiirin ja tason, jossa toimitaan. Jokainen tajuaa, että Venäjällä on jotain olennaista tapahtunut.

Palautus on taloudellisesti erittäin suuri voitto Venäjälle ja Suomelle. Kummankaan ei tarvitse olla murheissaan, sillä molemmat saavat paljon enemmän taloudellisesti hyviä seurauksia kuin nykytilanteessa.


Suomessakin on globaalisti vaikuttavia projekteja

Televisiohaastattelussaan presidentti Ahtisaari on kertonut, että hän saattaa hiljentää matkustusvauhtiaan ja pysyä ennemmän Suomessa rouva Eeva Ahtisaaren kanssa. Nyt hän on parisataa päivää matkoilla vuodessa.

Meillä on kotimaassa projekteja, joilla pitemmällä tähtäyksellä katsottuna voi olla aivan ratkaiseva merkitys Venäjän ja Euroopan välisissä suhteissa. Venäläiset ovat älykästä kansaa ja ymmärtävät oman etunsa. Heidän etunsa ei ole pelkkä lihasten pullistelu ja voiman näyttö – ja käyttö. Sillä ei kansainvälisesti saavuteta kuin petollisia ystäviä ja leppymättömiä vihamiehiä.

Venäjän tulevaisuus ei näytä positiiviselta. Pelkästään yhdessä päivässä maasta jälleen katosi noin 18 mrd. dollaria, koska luottamus puuttuu. Öljyn hinta on jo nyt niin alhaalla, ettei jakovaraa klaanien kesken enää kovin paljoa ole. Jos koska, niin nyt Venäjä tarvitsisi todellisia ystäviä.


Luottamus rakentuu vain teoille ja rehellisyydelle

Luottamusta ja ystävyyttä ei hankita aggressioilla tai historian vääristelyllä. Ne voivat rakentua vain totuuden pohjalle. Luottamus on kaiken inhimillisen yhteistyön ehdoton edellytys. Venäläiset eivät tällä hetkellä voi luottaa siihen, että he saavat pitää yrityksensä ja rahansa. Milloin tahansa voi tulla noutaja, joka ei vastaväitteitä kuuntele. Ei kuunnellut valtionterrorinkaan aikana.

Luottamus voidaan rakentaa vain teoilla, ei poliittisella liturgialla tai vakuutteluilla, ei myöskään vaikenemalla. Porkkalan palautuksen jälkeen 1956 Neuvostoliitto ja Venäjä eivät erityisemmin ole harrastaneet luottamusta lisääviä tekoja. On syytä muistaa, ettei uhri voi ryöstäjänsä puolesta rakentaa luottamusta. Vain rikkonut osapuoli voi sen tehdä.

Suomessa on myös kotimaisia suuria kysymyksiä, jotka on ensin ratkaistava. Yksi tällainen perusasia on Suomen sotasyyllisyys. Se on aika purkaa. Ehkä senkin asian ajamiseen tarvitaan valtiomiestä, ei sellaisia ihmisiä, jotka pelkäävät.


Eurooppa tarvitsee Ahtisaaren win-win –ajatuksia

Presidentti Ahtisaaren aktiivinen rauhansovittelijan ura on saanut tänä vuonna arvoisensa tunnustuksen. Inhimillisesti parempaa tunnustusta ei voi saada. Tv-haastattelun mukaan hän ei kuitenkaan vielä ryhdy lepäämään laakereillaan, vaan jatkaa toimintaansa.

Euroopan neuvosto tuomitsi totalitarististen kommunistihallintojen rikokset yleiskokouksessaan 25.01.2006. Nyt hanke on etenemässä hitain, mutta vakain askelin. Myös eurooppalaiset evakot ovat oivaltaneet yhdistymisen tarpeen ja perustaneet EUEEP-liiton ajamaan asioitaan.

Eurooppa tarvitsee valtiomies Martti Ahtisaaren tietoa, taitoa ja kokemusta löytääkseen sellaiset ratkaisut, jotka pohjautuvat luottamukseen ja win-win –periaatteeseen.